Dwight D. ”Ike” Eisenhowerille pokeri oli tiedettä. Hän oli yksi Valkoisen talon historian ylivoimaisimmista pelaajista, kenraali, joka ei uskonut sattumaan vaan todennäköisyyksiin ja ihmisluonnon lukemiseen.
Dwight D. Eisenhowerin suhde pokeriin alkoi jo nuorena poikana Texasin Abilenessa, mutta hänen taitonsa hioutuivat mestaritasolle West Pointin sotilasakatemiassa. Toisin kuin monet muut, hän ei nähnyt pokeria uhkapelinä tai harmittomana ajanvietteenä. Tulevalle johtajalle se oli strategian, matematiikan ja psykologian laboratorio. Hän opiskeli pelien todennäköisyyksiä, analysoi vastustajiensa tapoja ja ennen kaikkea harjoitti rautaista itsekuria.
Hänen lähestymistapansa oli täysin analyyttinen, ja Eisenhower tiivisti itse pelin olemuksen täydellisesti:
– Se on peli, joka vaatii kurinalaisuutta ja psykologiaa, hermoja ja malttia, prosenttien ja todennäköisyyksien laskemista sekä kykyä lukea vastustajan mieltä, Kenraali kirjoittaa omissa muistelmissaan.
Pokeripöytä oli hänelle paikka, jossa hän saattoi tutkia riskienhallintaa ja päätöksentekoa paineen alla, taitoja, jotka olivat korvaamattomia tulevalle viiden tähden kenraalille.

Voittamaton kenraali
Eisenhowerin maine kiiri nopeasti hänen sotilasuransa aikana. Tulevan presidentin kerrotaan olleen niin ylivoimainen pelaaja, että hänen oli lopulta pakko lopettaa rahasta pelaaminen alaistensa kanssa.
Syy oli yksinkertainen, hän voitti jatkuvasti liikaa, mikä alkoi käydä kiusalliseksi ja vaikuttaa miesten moraaliin. Kenraalin pelitaitot eivät olleet salaisuus, vaan osa hänen identiteettiään johtajana, joka oli aina askeleen edellä muita.
Hänen strategiansa pokeripöydässä oli suora peilikuva hänen toiminnastaan komentajana: vältä tarpeettomia riskejä, tunnista vastustajan heikkoudet, iske päättäväisesti kun hetki on oikea ja säilytä maltti kaikissa tilanteissa. Eisenhowerille menestys niin sodassa kuin pokerissakin perustui samaan periaatteeseen, huolelliseen valmistautumiseen ja kylmänviileään analyysiin.
Vastuullisen pelaamisen edelläkävijä
Vaikka Eisenhower oli armoton pelaaja, hän ei ollut tunteeton murskaaja. Presidentin luonteesta kertoo kuuluisa tarina, jossa hän oli voittanut suuren summan rahaa nuorelta, ahdinkoon joutuneelta upseerilta. Nähdessään miehen tuskan Eisenhower ei ainoastaan palauttanut voittojaan, vaan piti tälle isällisen puhuttelun vastuullisuudesta ja uhkapelin vaaroista, jos panokset ovat liian kovat.
Tämä tapaus paljastaa Eisenhowerin syvemmän suhteen peliin. Hänelle se oli myös väline opettaa ja arvioida luonnetta. Pokeripöydässä paljastui, kuka oli kurinalainen, kuka holtiton, kuka kesti painetta ja kuka murtui.
Nämä olivat samoja ominaisuuksia, joita Eisenhower etsi ja arvosti sotilaissaan ja myöhemmin alaisissaan Valkoisessa talossa. Toisin kuin Nixon, hän ei käyttänyt peliä oman uransa edistämiseen, vaan itsensä ja muiden kehittämiseen. Hän oli strategisti, jolle suurin voitto ei ollut raha, vaan ymmärrys.
Lähteet:
Ambrose, Stephen E. Eisenhower: Soldier, General of the Army, President-Elect, 1890–1952. New York: Simon & Schuster, 1983.
Eisenhower, Dwight D. At Ease: Stories I Tell to Friends. Garden City, NY: Doubleday, 1967.
McManus, James. Cowboys Full: The Story of Poker. New York: Farrar, Straus and Giroux, 2009.