Richard Nixonin nousu ja tuho on yksi Yhdysvaltain politiikan tunnetuimmista tarinoista. Harva kuitenkaan tietää, että hänen uransa avaimet eivät löytyneet lakikirjoista tai vaalipuheista, vaan korttipakasta.
Richard Nixonin, Yhdysvaltain 37. presidentin, elämässä ja urassa harva asia oli sattumaa. Hänen persoonansa oli sekoitus rautaista itsekuria ja laskelmoivaa strategiaa. Nämä piirteet eivät syntyneet politiikan pyörteissä, vaan ne hioutuivat huippuunsa jo vuosia aiemmin Tyynenmeren laivastotukikohtien savuisissa pokeripöydissä. Nixonille pokeri ei koskaan ollut pelkkä peli, se oli hänen poliittisen uransa ponnahduslauta.
Toisen maailmansodan aikana nuori huolto-upseeri Nixon omisti vapaa-aikansa pokerin opiskelulle. Hän ei ollut luonnonlahjakkuus, vaan kurinalainen opiskelja, joka muutti pelin tieteeksi. Nixon opiskeli todennäköisyyksiä, mutta ennen kaikkea hän opiskeli ihmisiä. Tulevan presidentin pelityyli oli tuon ajan ringeissä armottoman tehokas, hän oli tiukka ja kärsivällinen grindaaja, joka odotti vastustajiensa virheitä ja iski silloin voimalla.
Hänen pokerinaamansa oli rautainen, ja koska hän bluffasi äärimmäisen harvoin, hänen harvat bluffinsa olivat murskaavan tehokkaita. Nixon ei pelannut huvin vuoksi, vaan voittaakseen.

Pelikassa tuottamaan
Tämä kurinalaisuus tuotti tulosta. Laivastovuosinaan Nixon keräsi pokeripöydistä merkittävän pelikassan, arviolta 6 000–8 000 dollaria. Nykypäivän rahassa summa vastaisi lähes 100 000 dollaria. Tämä ei ollut vain taskurahaa, vaan se oli pesämuna, joka mahdollisti hänen poliittisen uransa.
Palattuaan sodasta tuntemattomana lakimiehenä hänellä ei ollut varakkaita tukijoita, mutta pokerivoitot antoivat hänelle taloudellisen riippumattomuuden käynnistää ensimmäinen, menestyksekäs kongressivaalikampanjansa vuonna 1946. Raha oli kuitenkin vain väline, sillä todellinen pääoma, jonka Nixon toi politiikkaan, oli itse pelissä hioutunut ajattelutapa.
Tämä ei ollut uhkapelurin, vaan voittavan pelaajan kurinalainen filosofia, ja sama periaate seurasi häntä koko uran ajan. Hänen kykynsä peittää tunteensa, laskelmoiva riskinhallintansa ja armoton tapansa hyödyntää vastustajiensa heikkouksia olivat suoraa jatkumoa pokeripöydässä opituille taidoille. Nämä piirteet kulminoituivat myöhemmin hänen uransa huipulla neuvotteluissa Kiinan ja Neuvostoliiton kanssa, joissa hän käsitteli maailman johtajia kuin pokerivastustajia, analysoiden heidän siirtojaan ja etsien oikeaa hetkeä iskeä.
Myös poliittiset vastustajat saivat kommentteja pokerianalogioiden kautta. Nixon kommentoi esimerkiksi vuoden 1960 presidentinvaalien vastustajaansa John F. Kennedya sanomalla:
– Hän ei osannut pelata pokeria. Hän ei osannut bluffata, Nixon kertoi elämäkerturi Herbert Parmet’lle vuosia vaalien jälkeen.
Toisin kuin monille muille presidenteille, Nixonille pokeri ei ollut sosiaalinen huvi. Se oli kylmä, käytännänläheinen työkalu, joka paitsi rahoitti hänen uransa, myös paljasti ja hioi sen miehen luonteen, josta tulisi yksi Amerikan historian kiistellyimmistä johtajista.
Viimeinen jako
Watergate-skandaali sai alkunsa kesäkuussa 1972 tehdyllä murrolla Demokraattisen puolueen päämajaan Watergate-rakennuksessa. Alun perin vähäpätöiseltä vaikuttanut rikos paisui nopeasti yhdeksi Yhdysvaltain historian suurimmista poliittisista kriiseistä.
Skandaalin ytimeksi ei noussut itse murto, vaan presidentti Nixonin ja hänen hallintonsa järjestelmällinen pyrkimys peitellä osuuttaan asiaan. Tämä johti oikeuden estämiseen, todisteiden tuhoamiseen ja laajaan valheiden verkkoon, joka veti presidentin ja koko kansakunnan mukaan panoksiltaan ennennäkemättömän korkeaan peliin.
Watergate-skandaali oli hänen poliittisen elämänsä viimeinen käsi. Hän yritti pelata heikkoa kättään vahvana, kielsi kaiken ja pyrki bluffaamaan koko kansakuntaa tutulla, ilmeettömällä pokerinaamallaan.
Tällä kertaa panokset olivat kuitenkin liian korkeat ja vastustajilla oli vahvat riidit. Hänen bluffinsa maksettiin, ja lopulta Richard Nixonin oli tehtävä se, mihin hän ei pelaajana koskaan tottunut. Hänen oli myönnettävä tappionsa ja foldattava. Pokeripöydän mestari oli kohdannut tilanteen, josta hän ei enää pystynyt bluffaamaan itseään ulos voittajana.
Lähteet:
McManus, James: Cowboys Full: The Story of Poker
Parmet, Herbert S: Richard Nixon and His America
Thomas, Evan: Being Nixon: A Man Divided)
🎯Lue myös: Tiesitkö? Valkoisessa talossa pelattiin pokeria – kuuluisa kenraali ei uskonut onneen






















