Eiköhän se olisi aika pienen tauon jälkeen kirjoitella taas Valioliigan osalta päivitystä. Mainitaan nyt sitä ennen kuitenkin, että pitkän pähkäilyn ja pohdinnan jälkeen ostettiin nyt sitten viime viikolla Thaimaan lennot! Bangkokiin lennetään tammikuun loppupuolella. Vielä toistaiseksi ei ole varattuna muuta kuin lennot ja ihan täyttä varmuutta ei ole missä majaillaan. Todennäköisesti ainakin parissa eri paikassa. Pitkien lentojen tuskaa lievitettiin vähän ostamalla molempiin suuntiin lisämaksusta eturivin istumapaikat, joissa on sitten vähän enemmän jalkatilaa. Tyyristä oli, mutta elämähän on!

Mutta sitten siihen Valioliigaan ja totta kai pakko aloittaa jälleen kerran Manchester Citystä. 11 pelin jaksossa nyt yksi ainoa voitto. Sensaatiomainen romahdus. Pep on todellakin hukannut Mojonsa. ManU päästi paikallismatsissa Cityn pitkään liian helpolla. Ihan samalla tavalla kuin moni muukin niin minäkin ihmettelin Amorimin lähestymistapaa otteluun. City on ollut haavoittuvainen nimenomaan vastahyökkäyksille ja tästä huolimatta Amorim rakensi avauskokoonpanonsa kaikkea muuta kuin vastahyökkäyspelaajille. Sen sijaan hän lähti pelaamaan hyvin varovaisesti oman pään kautta. Tuo on ollut juuri se pelitapa, jonka City on vuosien varrella murtanut kerta toisensa jälkeen. Silloin kun Cityn on annettu jauhaa rauhassa tuota hidastempoista pallonhallintaansa niin lähes poikkeuksetta joukkue on sitten jossain vaiheessa löytänyt ne riittävät aukot vastustajien bussista ja vienyt voiton.

Eilinen ottelu näytti pitkään tältä eli että Gvardiolin avausjakson osuma riittää voittoon. On tosin sanottava, että jos Cityn hyökkäyspeli olisi vanhalla tasollaan niin ottelu olisi ollut ennen viimeistä kymppiä enemmän kuin 1-0. Todella vähän tämä nyky-City nyt sitten kuitenkin pallonhallinnastaan huolimatta sai mitään vaarallista aikaan. ManUnkin oli toki lopulta pakon edessä nostettava jonkin verran prässi- ja aktiivisuustasoaan ottelun loppua kohden. Brunolla oli siinä jo yksi loistopaikka, mutta hän nosti läpiajonsa päätteeksi pallon ohi takanurkasta. Ja 1-0 näytti pitävän loppuun saakka. Ennen kuin tapahtui sitten se mikä on ollut myös Cityn isona ongelmana tällä kaudella. Eli merkittävät henkilökohtaiset virheet. Nunes antoi ensin todella huono syötön alaspäin ja Amad pääsi palloon käsiksi. Tilanne näytti jo kuivuvan kokoon ennen kuin Nunes teki toisen ison virheen ja tuli paniikissa paikkaamaan ensimmäistä mokaansa. Peruspeittäminen olisi tuossa tilanteessa jo riittänyt, mutta Nunes tuli voimalla Amadin jaloille. Rankkarista tasoitus ja hetkeä myöhemmin tilanne oli jo 1-2, kun Ederson epäonnistui ties kuinka monetta kertaa vastaantulossaan ja Amad pääsi tuikkaamaan pallon hieman onnenkin avustuksella verkon perukoille. Ederson on vuosien aikana päässyt liian usein liian helpolla Cityn veräjän suulla. Maailman luokan kassari hän ei ole mielestäni ikinä ollut ja viimeistään tämä kausi on sen osoittanut nyt kun City olisi kerrankin kaivannut maalivahtia, joka tekisi game savereita. Kovassa paikassa on Pep. ManU ei pelannut eilen millään tavalla hyvin, mutta siitä huolimatta tuloksena oli jälleen kerran tappio. City ei osannut tappaa peliä silloin kun ManU siihen tarjosi kaikki mahdollisuudet ja lopussa isot henkilökohtaiset virheet + puolustusongelmat nousivat taas suureen rooliin.

Mestaruustaistelussa viikonlopun tulokset satoivat ennen kaikkea Chelsean laariin. Siniset hoitivat oman osuutensa hieman takellellen, mutta kuitenkin. 2-0 johto oli todella lähellä hukkua kun Mbeumon kavennusmaalin jälkeen Brentford sai vielä pallon avopaikasta ylärimaan saakka. Kilpakumppanit Liverpool ja Arsenal sen sijaan tiputtivat pisteitä, aika erilaisilla peliesityksillä tosin.

Liverpool on yksinkertaisesti sarjan paras joukkue. Tämän voi sanoa siitä huolimatta, että Valioliigassa on nyt voittokulun jälkeen kahden tasapelin putki päällä. Lauantain peliesitys vakuutti kuitenkin kovasti. Pool otti ottelun alussa isosti osumaa kun Fulham iski avausmaalin ja Robertson lensi vielä hetkeä myöhemmin suoralla punaisella suihkun puolelle. Se miten Liverpool reagoi näihin vastoinkäymisiin on mestarijoukkueen merkki. Tyytyikö Pool alivoimaisena tasapelipisteeseen niin kuin 95% joukkueista olisi tehnyt? No ei vaan se haki isollakin riskillä voittoa ja kolmea pinnaa ottelun loppuun saakka! Ja oli siinä lähempänä kuin miehen ylivoimalla pelannut Fulham. Tasapelipisteeseen lopulta oli tyytyminen, mutta hattua päästä Arne Slotin miehistölle. Tuollaisella rohkeudella, asenteella ja voittajan mentaliteetilla ansaitsee voittaa mestaruuden. Se on pakko näin Arsun miehenäkin sanoa.

Miten se oma Arsu sitten? Heikkoa on vaan se hyökkäyspeli poislukien kulmat… todella heikkoa. Ennen Everton-ottelua näin X:ssä tilaston johon oli summattuna yhteen kahdeksan viime ottelun luotu maaliodottama avoimessa pelissä. Arsenal oli tässä tilastossa Valioliigan kolmanneksi huonoin joukkue! Edellä muun muassa tällaisia joukkueita kuin Ipswich, Everton ja Leicester! Ja siltähän tuo homma näytti jälleen myös viikonloppuna Evertonia vastaan. Puolustus kyllä pitää ja kulmat ovat vaarallisia, mutta perushyökkäyspeli on todella ideaköyhää ja vastustajan helposti luettavissa. Käytännössä kaikki hyökkäykset kulkevat oikealta laidalta Sakan kautta. Pimennä Saka ja kulmat, pimennä Arsun hyökkäyspeli. Siinähän se kiteytettynä.

Nottingham se sen kuin vaan porskuttaa edelleen! Aston Villa oli viikonloppuna pitkään 0-1 johdossa, mutta niin vaan ottelu kääntyi lopussa kotivoitoksi. Ihan ansaitusti kylläkin, sillä ottelu kulki aika vahvasti Nottinghamin komennossa. Kertaalleen Chris Woodin 1-1 tasoitusmaali jo hylättiin VARin toimesta äärimmäisen niukan paitsion takia. Tämä ei Nottinghamia lannistanut vaan isännät rynnivät väkisin ottelun lopussa rinnalle ja ohi. Hienoa tarinaa on tämän kauden Nottingham rakentamassa, vaikka onkin ainoa joukkue joka on maailman aikoihin onnistunut häviämään Pepin Citylle!

Viikonloppu poiki kahdet valmentajapotkutkin Valioliigassa. Wolves ja Southampton koittavat kääntää kautensa suuntaa uuden valmentajan avulla. Sotonin ekan jakson esitys Spursia vastaan oli häpeällinen. Jo tauolla 0-5 numerot aivan karmaisevan puolustuspelin seurauksena ja toinen jakso oli tämän jälkeen pelkkää kävelyä. Eipä kovin suurena yllätyksenä tämän jälkeen tullut ilmoitus Russell Martinin potkuista. Martin yritti liian kunnianhimoisesti pärjätä Valioliigassa hallitsemalla palloa, vaikka käytössä olevien palasten taso ei tähän riittänyt.

Wolvesin tappioputki venyi puolestaan jo neljään kun sudet taipuivat kotistadionillaan 1-2 tappioon Ipswichiä vastaan. Eikä lopputulosta vääryytenä voi pitää, sillä Ipswich oli mielestäni hienokseltaan parempi joukkue ottelussa. Häpeällisin osuus Wolvesin ottelussa nähtiin toki vasta päätösvihellyksen jälkeen kun Rayan Ait-Nourin ja Matheus Cunhan pääkopat eivät katkeraa viime hetken tappiota kestäneet. Molemmat riehuivat taiston tauottua siihen malliin, että pelikieltoa on kaiken järjen mukaan luvassa. Ei tuntunut tämän kauden Wolves olevan Gary O’Neilin näpeissä ja hän maksoi asiasta työpaikallaan.

Crystal Palace on kovassa nousussa ja yksi sarjan kovakuntoisimpia tiimejä tällä hetkellä. Eilen joukkue kaatoi Brightonin vieraissa maalein 1-3 todella väkevän peliesityksen päätteeksi. Palace oli selvästi parempi joukkue eikä Brighton löytänyt oikein mitään aseita Palacen vastahyökkäyksiin ja tiiviiseen puolustuspeliin. Palace on pelannut nyt viisi ottelua ilman tappiota ja myös peliesitykset ovat kauden alun taapertamisen jälkeen olleet huomattavasti laadukkaampia.

Siinäpä Valioliigasettiä taas pienen tauon jälkeen. Seuraavassa postauksessa käydään sitten läpi Ilveksen vaikeaa neljän ottelun viikkoa.