NHL:n finaalithan ovat parhaillaan käynnissä ja siellä mukavasti suomalaisväriäkin. Minäkin katsoin jopa yhden ottelun lauantaina jälkilähetyksenä. Ei sytyttänyt. En edes osaa sanoa miksei. Joku X:ssä hehkutti jälkikäteen, että oli kauden paras ja huikein NHL-matsi. Ja olihan se maalirikas, dramaattinen ja jännittävä matsi, joka ratkesi vasta jatkoajalla. Mutta ei vaan silti sytyttänyt mua. Tietyllä tavalla petyin ottelun intensiteettiin ja fyysisyyteen. Näytti ihan siltä kuin oltaisiin pelattu perus runkosarjamatsia. Vaikka tuolla toki on maailman taitavimpia pelaajia kehissä niin silti puolustaminen näytti todella heikolta varsinkin viisikkotasolla. Muun muassa lukuisia läpiajoja ja omassa päässä oman miehen vartioinnin nukahduksia. Ei toki yhdestä pelistä voi vielä niin isoja johtopäätöksiä tehdä ja varmaan tämä negatiivinen jälkifiilis oli vain omissa silmissä. Kun sarjaa ei riittävän tarkasti ja intohimoisesti seuraa, niin ei siihen oikeaan fiilikseen sitten tahdo päästä yksittäisten ottelujen kautta. Jos finaalit pelattaisiin hyvään katseluaikaan niin aivan takuuvarmasti katsoisin kaikki matsit suorana, mutta nyt kun ne pelataan keskellä yötä niin todennäköisesti tämän kauden osalta omat finaalikatsomiset jäivät tämän kokemuksen myötä yhteen. Jo pelkästään se tulospiilossa pysyminen on miltei mahdotonta ja senkään myötä jälkilähetyskatselut eivät oikein innosta.

Sunnuntaina olin jo toista kertaa tänä ”kesänä” paikan päällä katsomassa Superpesistä, Manse PP-Alajärvi -ottelussa. Tällä kertaa nähtiin sentään jonkin verran enemmän juoksuja kuin edellisessä livematsissa ja nyt jopa kotijoukkueenkin toimesta. Manse voitti ekan jakson 5-2 ja toinen jakso tasattiin 1-1. Mansella pitäisi jälleen kerran olla paperilla tosi kova joukkue, mutta peliesitykset ovat kuitenkin alkukaudesta olleet heikkoja. Ja aikas heikkoa oli voitosta huolimatta tuo Alajärvi-matsikin. Miltei kaikki Mansen juoksut syntyivät alajärveläisten isojen ulkopelivirheiden kautta eli helpoissa polttotilanteissa pallot eivät vaan jääneet räpylöihin. Kai se Manse taas syksyä kohti parantaa peliään, mutta toistaiseksi hyvin vaisulta on näyttänyt. Joukkue ei ole esimerkiksi saanut vielä yhtä ainoaa kolmen pinnan voittoa tämän kauden sarjassa!

Loppuviikko ja viikonloppu menee minulla ja emännällä puolieksoottisessa paikassa eli Kouvolan seudulla! Mietittiin tuossa toukokuussa jotain kotimaan pikkureissua ja lopulta päädyttiin tähän  Kouvola-vaihtoehtoon. Suurin syy siihen oli isot Kymi GP-ravit. Suomella näyttäisi pitkästä aikaa olevan parikin avoimen tason kansainvälisen tason hevosta eli Massimo Hoist ja Crepe Match. Massimo Hoist selvisi toukokuussa upeasti Elitloppetin finaaliin ja Crepe Match on jäänyt nyt parikin kertaa peräkkäin hienonnäköisenä pussiin kovassa lähdössä. Emme ole käyneet koskaan Kouvolan raviradalla (emmekä itse asiassa Kouvolassa yleensäkään) ja kun Kymi GP-lähtö herätti erityistä kiinnostusta tänä kesänä niin päädyttiin sitten tällaiseen reissuun. En tiedä onko Kouvolan seudulla sitten juuri muuta tekemistä tai näkemistä, mutta pe-la menevät ainakin raveissa. Hyvää keliä näyttäisi tällä hetkellä varsinkin lauantaille, mikä olisi huippujuttu.

Ravipaikkakunta on siinä mielessä aina mieluinen vaihtoehto kun mietitään emännän kanssa kotimaan reissukohdetta, että ravit on yksi harvoista asioista mihin sekä minä että emäntä mennään mielellään. Mä tykkään totota ja emäntä katsella hevosia (ja on se hieman oppinut matkan varrella myös ”pahoille tavoille” eli totoamaan). Jonkinlaisena ajatuksena meillä on ollut jo vuosia kiertää eri ravipaikkakuntia läpi:

Teivo (Tampere)

Vermo (Helsinki)

Pori

Kokemäki

Forssa

Riihimäki

Jyväskylä

Vieremä

Lahti

Mikkeli

Seinäjoki

Kaustinen

Ylivieska

Härmä

Siinä ulkomuistista paikkakunnat, joissa ollaan jo raveissa käyty eli Kouvolasta tulee viikonloppuna jo 15. eri ravirata, jossa on tullut käytyä paikan päällä.