- Tämä aihe sisältää 137 vastaukset, 14 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 1 päivä GNAGL toimesta. This post has been viewed 12546 times
-
Viestit
-
GNAGL
Sellaista urheilutykitystä ollu tässä, ettei oo ehtiny edes blogittamaan. No, tän viikon jälkeen helpottaa kun sekä MM-kisat että Valioliiga vetävät viimeisiään.
Jääkiekon MM-kisoissa ei ole tapahtunut oikeastaan mitään yllättävää. Ennakkosuosikit ovat näyttäneet vahvoilta ja Suomi ollut odotetun heikko. Tai ehkä voi sanoa jopa, että Suomi on ollut pelillisesti vielä odotuksiakin heikompi. Oli todella lähellä, ettei hävitty Ranskalla, Itävallan kanssa oltiin tiukoilla ja Latviaa vastaan oltiin pelillisesti altavastaajina pitkät tovit. Sloveniaa vastaan sentään taottiin maaleja ja Ruotsia vastaan oltiin kolmannessa erässä hyviä. Siinäpä ne ainoat positiiviset pilkahdukset. Väittäisin edelleen, että se viidentoista kerroin Suomen jäämiselle alkulohkoon oli ylikerroin, vaikkei nyt tällä kertaa osunutkaan.
Suomen onneksi turnausformaatti on sellainen, että neljän joukkoon on aina mahdollisuudet kun alkulohkosta vaan selviää jatkoon. Yhdessä pelissä sitä varianssia kuitenkin on tuloksen osalta aina väkisin paljon. Kivikova vastus sieltä joka tapauksessa on tulossa kvartseihin. Sanoisin nähdyn perusteella, että kolmikosta Sveitsi-Tsekki-USA jenkkejä vastaan olisi parhaat mahdollisuudet voittoon, sillä heidän viisikkopelinsä ei ole täysin minua vakuuttanut vaikka yksilötaidossa toki biittaavat Suomen mennen tullen.
Tämän hetken mestaruuskertoimia kun katselee niin sanoisin, että Sveitsi olisi se mihin rahaa laittaisin jos laittaisin. Supervakuuttavaa ollut jälleen kerran heidän pelinsä. Esim. USA oli ihan täysi vastaantulija keskinäisessä kohtaamisessa. Sveitsi dominoi täysin tuota ottelua. Toki jenkkien kohdalla pitää alkulohkossa aina miettiä vähän sitä olivatko ihan täysin latautuneita tuohon otteluun vai oliko siellä jotain illanviettoa tai muuta vastaavaa alla. Siitä voi joka tapauksessa olla varma, että Sveitsi on näissäkin kisoissa kivikova nippu, joka voi voittaa minkä tahansa maan pudotuspelikohtaamisessa. Edes Hischierin loukkaantuminen ei vie joukkueen mahdollisuuksia.
Arsenal varmisti eilen Mestarien liigan paikan ja kakkossijan Valioliigassa. Ihan ok, mutta jäihän tästäkin kaudesta jälleen kerran hampaankoloon. Hyökkäyspeliin pitää saada ensi kaudeksi uusia tuulia sekä taktisesti että vahvistusten muodossa. Muutoin ne pytyt jäävät edelleen saamatta.
Manchester City näytti tuossa jo saavan paremmin juonen päästä kiinni, mutta nyt parissa viime matsissa on tullut sitten taas isosti lunta tupaan. Ensin City nyhjäsi Valioliigassa 0-0 tasurin sarjajumbo Southamptonia vastaan ja lauantaina hävisivät 0-1 FA Cupin finaalin Crystal Palacelle. Kun pahimmat kilpakumppanit voittivat omat ottelunsa viikonloppuna niin Citylle tulikin melkoinen painepeli tiistaiksi Bournemouthia vastaan. Mestarien liigan paikan ensi kaudeksi jos vielä onnistuvat sössimään niin kausi on ihan täydellinen katastrofi heille. Onneksi nyt Valkkarin viimeiselle kierrokselle jäi edes tuon herkkusieniliigapaikan suhteen jännitystä, kun muut asiat ratkesivat jo hyvissä ajoin.
Euroviisutkin pidettiin viikonloppuna ja tulihan niitäkin tuossa jääkiekon ohessa vilkuiltua, kun emäntä on innokas viisuilija. Harvinaista kyllä niin jo toista vuotta putkeen oma suosikkibiisini voitti! Tykkään aika usein massasta poikkeavista biiseistä ja sellainen Itävallan kappale nimenomaan oli. Toisessa ääripäässä oli sitten esim. Hollannin Cest la Vie, joka kuulosti biisiltä, joka on tehty jo tuhat kertaa aikaisemmin. Itävallan kipaleessa oli loistava loppubiitti ja mahtavan visuaalinen esitys kruunasi kokonaisuuden. Ruotsin kappale oli kiistatta myös erittäin hyvä ja aika yllättävää, ettei tuon korkeammalle lopulta päätynyt. Suomen biisi ei muhun iskenyt missään vaiheessa enkä oikein ymmärtänyt sitä hypeä. Erika olisi varmasti esiintyjänä riittänyt, mutta kappale jätti liikaa toivomisen varaa.
Viro oli myös yksi suosikeistani. Aivan loistava huumorikappale ja hauska esitys. Häntäpäähän sijoittuneista diggasin Armenian Survivorista ja San Marinon Italia-biisistä. Sekä trancemiehenä totta kai myös Belgiasta, joka jäi jo semifinaaliin vaikka kuulemma oli suosikkien joukossa etukäteen.
Monesti miettinyt, että olis mielenkiintoista nähdä Armin van Buuren joku kerta Hollannin euroviisuedustajana. Hänen tuotannostaan löytyy nytkin jo lukuisia biisejä, jotka voisivat ihan hyvin pärjätä Euroviisuissa (toki en ole asian suhteen mikään puolueeton arvioija
). Tässä nyt nopeasti kaivettuna esim. neljä esimerkkiä sellaisista:Armin van Buuren & Blasterjaxx – Superman (LIVE Tomorrowland 2022)
Armin van Buuren feat. Scott Abbot – I’m Sorry (Lyric Video)
Armin van Buuren & Natalie Gioia – Viva l’Opera (Live at Parookaville 2024)
Armin van Buuren feat. Anne Gudrun – Love Is A Drug (Lyric Video)
- Tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi sitten GNAGL.
Niinhän siinä kävi, että Leijonien tie MM-kisoissa tyssäsi puolivälieriin, mikä oli etukäteen ajateltunakin varmasti se todennäköisin vaihtoehto. Suomi pystyi haastamaan USA:n aivan hyvin 5-5 pelissä niin kuin vähän veikkailinkin. Ylivoimapeli ja yksilötaito vei kuitenkin tällä kertaa lopulta voiton ja jenkit jatkoon, vaikkei heidän peliesityksensä erityisesti vieläkään vakuuttanut. Kyllä tuosta olisi Suomella saumat jatkoonkin ollut mennä, mutta vähän liian halpa oli tällä kertaa omiin menneiden maalien hinta.
Vaikka näin Ilves-ajanjaksonsa jäljiltä Pennanen on todella kaukana omista suosikkivalmentajistani tai -hahmoista niin vähän käy miestä silti sääliksi tämä armoton ruoskiminen. Ihan älytöntä on tuo löylytys aina tuloksellisesti heikkojen MM-kisojen jälkeen ja päävalmentaja tietenkin ottaa ison osan siitä. Eihän tätä toki onnistumiseksi voi laskea, mutta hyvin odotettu oli tulos. Synkistely mennyt taas vaihteeksi ihan överiksi. Tuolla rosterilla vs muiden rosterit mitalisija olisi vaatinut ylisuorittamista. Ei se Jalonenkaan kahtena edellisenä keväänä tämän kummempaa tulosta saanut aikaiseksi. Peliesityksetkin kieltämättä olivat Leijonilta pääosin valjuja turnauksessa, mutta oli tuossa loppua kohden positiivisiakin merkkejä havaittavissa Kanadaa ja USA:ta vastaan. En minäkään Pennasta olisi halunnut maajoukkueen peräsimeen, mutta nyt kun mies kerran sinne on valittu niin ei häntä vielä tässä vaiheessa ole mitään järkeä pois kenkiä. Katsellaan nyt vielä ainakin seuraava kausi tapahtuuko mitään kehitystä.
Totta kai se eilisen ykköstarina oli kuitenkin Tanska! Melkoisen superpommin virittivät ja lopulta myös laukaisivat! Itsellä oli tosiaan ennen turnauksen alkua vedettynä Kanadan mestaruusveto, mutta siitä huolimatta kolmannessa erässä, kun Tanska siirtyi hallitsemaan peliä ja loi paljon maalipaikkoja, tahtoi väkisin ne omat sympatiat ja toiveet siirtyä altavastaajan puolelle. Ensimmäisen puoliskon ottelustahan Tanska oli ollut lähinnä maalivahtinsa varassa, mutta mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä pahemmin kanukit jäätyivät ja tanskalaiset siirtyivät dominoimaan pelitapahtumia! On se vaan hienoa aina nähdä tällaisia tarinoita!
Mukavasti on kyllä tullut viime vuosina lisämielenkiintoa kansainväliseen jääkiekkoon, kun tasoerot ovat alkaneet hitaasti mutta varmasti kapenemaan. Sveitsi on noussut aivan maailman eliittiin, Saksa yllätellyt jo useammissa kisoissa, Latvia nappasi pari vuotta sitten sensaatiomaisesti MM-pronssin ja nyt Tanska vielä eteni semifinaaleihin pudottamalla varmastikin paperilla Kanadan kovimman MM-joukkueen 10 vuoteen ! Tähän kun lisää vielä sen, että aina aikaisemmin saman tien nousunsa jälkeen takaisin B-sarjaan lähteneet Slovenia ja Unkari onnistuivat nyt säilyttämään paikkansa siinä missä pitkään A-sarjassa pysytelleet Ranska ja Kazakstan lähtivät hakemaan vauhtia alempaa, niin voi hyvällä syyllä todeta maiden välisten tasoerojen pienentyneen laajalla rintamalla. Mikä on erittäin positiivinen asia ja lisää mielenkiintoa kansainvälisiä turnauksia kohtaan. 16 joukkueen MM-kisoja on kritisoitu voimakkaasti, mutta kyllä tuo vaan alkaa pikkuhiljaa kantamaan hedelmää. Ensi vuonna päästään onneksi vihdoin ja viimein näkemään kunnon kekkerit myös niillä maiden parhailla miehistöillä.
jokirosvo
Samaa mieltä tuosta Pennasen lynkkaamisesta. Suomella ei tolla materiaalilla pitänytkään olla mitään mahdollisuutta mestaruuteen. Toki toi turnaussysteemi mahdollistaa näitä ”ihmeitä”, kun tosipelit pelataan yksiosaisina ja tässä tullaankin siihen ongelmaan.
Hieno taistelu oli Tanskalta ja urheilu tarvitsee noita tarinoita. Mutta silti mua harmitti kyllä, että kisojen parasta peliä esittänyt joukkue putosi jatkosta tuon onnistuneen puolustuskamppailun takia.
MM-kisat on kokenut isoa inflaatiota muutenkin ja kun toi turnaussysteemi on mikä on, eli ensin pelataan paremmille maille merkityksettömiä pelejä ja sitten yksi ottelu ratkaisee jatkoonpääsystä, ei toi oikein MM-kisojen arvon mukaista ole imo.
Itse kyllä miettisin kiinnostavuuden kannalta, että välierät pelattaisiin kaksiosaisina. Joukkueiden lukumäärää voisi tarvittaessa tiputtaa.
No hyvä finaali saatiin kuitenkin ja Kanada kyllä sai mitä tilasi, kun tuli pahasti asennevammaisena Tanskaa (ja aiemmin Suomea) vastaan.
starsailor
Parempi systeemi voisi olla 16 joukkuetta ja neljä lohkoa. 3 alkusarjan peliä. Kaksi parasta jokaisesta muodostaa uuden neljän lohkon, joka pelaa kanssa 3 peliä ja kaksi parasta kohtaavat välierissä ja sitten loppuottelu. Yhtensä 8 ottelua jos pääsee päätyyn asti.
Tai 6 joukkueen kaksi lohkoa, joista kolme parasta muodostaa oman lohkon, joka pelaa kaikkia vastaan ja neljä parasta välierät ja finaalit. Yhteensä 12 ottelua jos menee päätyyn asti, vähintään 10, jos pääsee kuuden parhaan joukkoon. Tällä tavoin kaikki huippumaat pelaisi ainakin kerran keskenään. Neljä huonointa karsii ja kaksi lähtee suoraan kotiin.
- Tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi sitten starsailor.
Oon samaa mieltä teidän kanssa siitä, että MM-kisojen nykysysteemissä isojen osalta alkulohko on aivan liian pienessä merkityksessä ja puolivälierä ihan liian korostuneen suuressa merkityksessä. Tuolle pitäisi jotain keksiä. Itse en joukkuemäärää lähtisi pienentämään. Kyllä se pitkässä juoksussa on hyvä asia jääkiekolle, että nämä kiekon kääpiömaatkin pääsevät säännöllisesti kokemaan mikä on se tasoero kärkimaihin. Kyllä ne tasoerot ovat pienentyneet, vaikka usein tuntuukin että tuskastuttavan hitaasti. Kyllä vuosi vuodelta tulee MM-kisoissa vähemmän ja vähemmän sellaisia isoja murskanumeroita. Plus nuo pienempien maiden (toki toistaiseksi vain yksittäiset) yllätysvoitot ovat lisääntyneet. Nythän oli siitä poikkeukselliset kisat, että NHL:stä monet maat saivat paljon enemmän kovia vahvistuksia kuin yleensä. Tästä huolimatta niitä teurastusotteluita nähtiin loppujen lopuksi suhteellisen vähän. Paljon enemmän niitä nähtiin tyyliin 15-20 vuotta sitten.
Minulla olisi MM-kisojen pelisysteemiin hyvin simppeli muutos, mikä parantaisi merkittävästi nykyistä ongelmaa eli alkulohkon merkityksettömyyttä ja puolivälierien korostumista. Eli pidetään edelleen 16 joukkueen kisat ja samat 8 joukkueen + 7 pelin alkulohkot. Mutta otetaan nuorten MM-kisoista jo tuttu systeemi käyttöön. Eli lohkovoittajat pääsisivät suoraan välieriin ja 2-3 sijoille sijoittuneet joukkueet kohtaisivat puolivälierissä, joiden voittajat etenisivät lohkovoittajien kanssa semifinaaleihin. Hyvin yksinkertainen muutos, mutta toisi paljon lisää panoksia alkulohkoihin, kun lohkovoittoa kannattaisi tavoitella hampaat irvessä eikä lipsahduksiin olisi jatkoonpääsynkään osalta yhtään varaa kun jo lohkonelosetkin tipahtaisivat pois turnauksesta.
Liikuttavan liki se Sveitsin mestaruus taas kerran jäi. On tosin todettava, että oikea joukkue finaalin voitti. USA oli minun silmiini pelannut kohtuullisen vaisusti aina semifinaaleihin saakka, mutta oli kyllä todella, todella hyvä sekä Ruotsia että Sveitsiä vastaan kahdessa viimeisessä ottelussa. Jotenkin Sveitsin otteissa näkyi finaalissa historian painolasti ja pelko. Tuntui, etteivät uskaltaneet pysyä kiekossa ja pelata sitä omaa siihen saakka erinomaisesti toiminutta kiekollista peliään. Pelkkää virheiden välttelyä, siirtokiekkoa keskialueelle ja punaviivasta kiekkoa päätyyn. Siinä oli Sveitsin lähestymistapa finaaliin jostain syystä. Toki USA antoi erinomaisesti painetta ja se sai Sveitsin pasmat sekaisin, mutta paljon nähtyä parempaan olisi kyllä silti ollut eväitä jos uskallus olisi vain ollut normaalilla tasolla. Nyt meni ihan täysin varman päälle pelaamiseksi ja isojen virheiden välttelyksi koko Sveitsin pelaaminen.
USA:n loistoesitykset Ruotsia ja Sveitsiä vastaan asettavat Suomenkin peliesityksen puolivälierissä ihan uuteen valoon. Suomi laittoi jenkit ihan ehdottomasti pelillisesti paljon kovemmille kuin Ruotsi ja Sveitsi myöhemmillä kierroksilla! Että ei Leijonien ja Pennasen suoritus tässäkään valossa nyt mikään ihan katastrofi ollut.
Valioliigassa lopulta Manchester City, Chelsea ja Newcastle varmistivat viimeisellä kierroksella paikkansa ensi kaudeksi Mestarien Liigaan. Yllättävän vähän isot motivaatioedut näkyivät päätöskierroksella, kun sekä Newcastle että Aston Villa hävisivät omat ottelunsa joukkueille, joilla ei ollut enää minkäänlaista panosta. Molempien peliesityksetkin olivat heikkoja, varsinkin Aston Villan. Toki Villalle jäi paljon jossiteltavaa Morgan Rogersin tilanteesta, jossa tuomari oli ehtinyt viheltää pelin jo poikki, vaikkei pallo ollutkaan täysin hallussa molarin näpeissä. Tuomarin perspektiivistä ymmärrän vihellyksen ja säännöt eivät sitten sallineet enää tilanteen kääntämistä maaliksi. Olihan tuo iso ja harmittava tilanne, mutta ei Villa toisaalta tuolla peliesityksellään mitään olisi ottelusta ansainnut.
Newcastle pääsi lopulta omasta pupelluksestaan säikähdyksellä ja selvisi Everton-tappiostaan huolimatta maalieron turvin herkkusieniliigaan. Nottinghamillakin olisi ollut voitolla Chelseasta mahdollisuus nousta uudestaan Mestarien liigaan oikeuttavalle sijoitukselle, mutta loppukauden iso alavire sai edelleen jatkoa. Vain kaksi voittoa kahdeksasta viimeisestä Valioliiga-ottelusta tiesi jossain vaiheessa jo melko varmalta näyttäneen Champions League -unelman karkaamista kenties ikuisiksi ajoiksi?!? Tai vaikea on ainakin uskoa, että Nottingham tulevaisuudessa kovin usein olisi mukana taistelussa top 3-5 sijoituksista.
Yksi Valioliiga-kauden isoimmista yllätyksistä oli Tottenhamin loppusijoitus 17. Spursin onni oli, että kolme sarjanousijaa olivat niin paljon muita huonompia nippuja, että varsinaisesti putoamiskamppailussa joukkue ei ollut missään vaiheessa kautta, mutta onhan neljänneksi viimeiseksi sijoittuminen melkoinen superfloppaus. Toki loukkaantumiset käyvät osaselityksenä, mutta eivät ihan kaikkea kuitenkaan selitä. Dominic Solanke ei ollutkaan sellainen huippuluokan ykköshyökkääjä, mitä loistava viime kausi Bournemouthissa antoi olettaa. Heung-Min Sonillakin alkoi ikä jo painamaan eikä hän ollut enää samanlainen dominoiva pelaaja kuin niin monella aikaisemmalla kaudella. Aivan alkukaudesta Tottenhamin peli näytti vielä lupaavan raikkaalta. Kauden edetessä Ange Postecoglun tuttu ongelmakohta eli tasapaino hyökkäämisen ja puolustamisen välillä alkoi kuitenkin nostaa enemmän ja enemmän päätään. Silloin kun kulki niin kulki kovaa ja Tottenham nappasi jopa murskavoittoja. Liian usein kuitenkin puolustussuuntaan joukkue oli liian haavoittuvainen ja vastustajien oli helppo hyödyntää sieltä löytyneet aukot. Euroopan Liigan voitto toki pelasti paljon Tottenhamin kaudessa ja sen myötä uskomatonta kyllä joukkue nähdään ensi kaudella Mestarien Liigassa toisin kuin vaikkapa huomattavasti laadukkaampaa jalkapalloa esittänyt ja 28 pinnaa Valioliigassa Spursia enemmän kerännyt Aston Villa!
Tuli katseltua miten jenkeissä valtamedia uutisoi maailmanmestaruudesta: https://www.cbsnews.com/news/us-hockey-iihf-honors-johnny-gaudreau/
Lyhyestä virsi kaunis. Monet sanomalehdet eivät katso aiheelliseksi edes mainita asiasta.
Btw tuli käytyä aikoinaan katsomassa Arminia Intense kiertueella Messukeskuksessa. Hieno keikka ja hieno DJ.
Tuli katseltua miten jenkeissä valtamedia uutisoi maailmanmestaruudesta: https://www.cbsnews.com/news/us-hockey-iihf-honors-johnny-gaudreau/
Lyhyestä virsi kaunis. Monet sanomalehdet eivät katso aiheelliseksi edes mainita asiasta.
Btw tuli käytyä aikoinaan katsomassa Arminia Intense kiertueella Messukeskuksessa. Hieno keikka ja hieno DJ.
Joo, onhan se selvä, ettei MM-kultaakaan jenkeissä paljon noteerata. Jääkiekko yleensäkin baseballin, jenkkifutiksen ja koriksen varjossa siellä + sitten MM-kisat vielä selkeästi NHL:n pudotuspelien varjossa. Itselleni sinänsä ihan sama kuinka vähän seuraavat ja arvostavat Pohjois-Amerikassa MM-kisoja. Minulle ne ovat edelleen mielenkiintoinen ja tärkeä turnaus kun lapsesta saakka niitä on tullut seurattua. Eivät MM-kisat ja Leijonat toki silti nouse tunnetasolla lähellekään samalle tasolle kuin Ilveksen kannattamisen aiheuttamat fiilikset.
Hieno kuulla, että lukijoista löytyy joku muukin Arminista diggaava henkilö!
Mä oon nähnyt Arminin kolme kertaa livenä. Kerran Suomessa, kerran Tallinnassa ja kerran Pärnussa. Ihan elämäni parhaimpia iltoja ovat olleet, varsinkin Tallinnan ja Pärnun keikat. Vaikka tässä alkaa kohta viisikymppiä olemaan mittarissa niin yhtenä jonkinlaisena haaveena olisi vielä kertaalleen nähdä Armin jossain päin maailmaa livenä. Mielellään muualla kuin Suomessa. Nähtäväksi jää missä vaiheessa tuota lähtee ajatuksen tasolta siirtämään toteutukseen. Joku vanhan blogin lukijoista saattaa muistaa, että kävinhän mä 40+ ikäisenä pappana tuossa 5-6 vuotta sitten täällä Tampereella suomalaisen tranceduon Super8 & Tabin klubikeikallakin jammailemassa yhdessä parikymppisten kanssa. Arminin keikoilla nyt taitaa aina olla myös vähän vanhempaa väkeä, joka on kasvanut hänen viikottaista radioshowtaan kuunnellen.A State Of Trancesta mullakin oikeastaan alkoi trancen kuuntelu joskus varmaan parikymmentä vuotta sitten. Itsekin tosiaan viisikymppinen äijä jo, mutta ajatuksena on jossain vaiheessa lähteä esim. Keski-Eurooppaan Arminin tai jonkun muun oman suosikin keikalle.
megaman84444
terve
mitä mieltä jyp hokey team tilanteesta
kiinnostaa kun ilmeisesti tiedät lajista
onnea peliin
terve
mitä mieltä jyp hokey team tilanteesta
kiinnostaa kun ilmeisesti tiedät lajista
onnea peliin
No sanotaanko näin, että ensimmäinen asia, joka tulee viime vuosien Jypistä mieleen on sekava johtaminen ja tiedotuspolitiikka. Valmennuspuolella on käynyt melkoinen sirkus, kun johdolla ei ole ollut lainkaan kärsivällisyyttä katsoa projekteja loppuun. Jotenkin tuntuu siltä, että johdon ainakin ulkopuolelle sekavalta näyttänyt toiminta on heijastunut viime kausien aikana myös kentälle, sillä eivät Jypin joukkueet paperilla niin heikkoja ole olleet kuin tulokset ja sijoitukset runkosarjassa.
Ensi kauden osalta Jypin menestys tulee kiteytymään kahteen konkariin eli Sami Vataseen ja Petri Matikaiseen. Vatanen on lähtökohtaisesti yhdessä Teemu Hartikaisen kanssa Liigan paras pelaaja tulevalla kaudella. Matikainen tuo takuulla ryhtiä ja asennetta joukkueeseen, mutta riittääkö ”pelikirja” kuinka hyvin Liigaan, joka on erittäin taktinen sarja nykyisin? Nähtäväksi jää. Tämän hetken tilanteessa Jypin pelaajisto näyttää Vatasen ulkopuolella aika heikolta, mutta varmasti siihen on vahvistuksia vielä tulossa joten sitä puolta vaikea vielä tässä vaiheessa arvioida.
Varmaan se ensimmäinen tavoite ensi kaudeksi Jypillä on palata pudotuspelijoukkueeksi. Siihen toki on hyvät mahdollisuudet, jos vaan Matikainen onnistuu ja johto malttaa viimein pysytellä taka-alalla antaen työrauhan joukkueelle.
Harvinaisen urheilukuollut kesä luvassa kun futiksessakaan ei ole arvokisavuosi. Tai onhan siellä tuo seurajoukkueiden MM-kisa, joka ei kuitenkaan taida herättää suurta mielenkiintoa oikein kenessäkään. Ei minussakaan lähtökohtaisesti, mutta katsotaan nyt syttyykö niihin katsellessa. Ei ole kyllä hajuakaan miltä kanavilta ne edes näytetään Suomessa. Minulla tosin on melkein kaikki maksupaketit, jotka urheilua näyttävät. Koko lailla ainoita asioita elämässä nuo maksukanavat, minkä suhteen en ole supernitti!
Raveja tulee kesäisin aina seurattua kun muu urheilutarjonta on köyhää ja hävittyä yleensä totoon rahaa. Ilveksen futispelit tulee totta kai myös seurattua samoin kuin Manse PP:n superpesiskesää. Itse asiassa viime viikolla olin jo paikan päälläkin katsomassa Manse PP – Kempele -ottelun. Se oli kyllä kaikkien aikojen antikliimaksipeli. Ottelun jaksot päättyivät nimittäin 0-0 ja 0-1!
Oli kyllä kaikin puolin huikea matsi. 
Laitetaanpa FPL-kausi eli Valioliigan ilmainen fantasykausipeli pakettiin näin blogissakin. Niin kuin aikaisemmin jo täällä kerroin niin kauden tarina oli koko lailla se, että pääosin oikeat kaverit olivat tiimissä, mutta yleensä onnistuin jättämään ne tehoilijat penkille. Varmaan oli lähellä kaikkien aikojen recordia mun penkkipisteet kauden aikana. Loppukaudesta alkoi tosin avausmiehistö osumaan jo paremmin ja chippien ajoituskin meni ihan ok. Sen myötä sain sentään nousujohteisen kauden.
Viikon 14 jälkeen olin vielä overall rankingissä niinkin synkissä pohjissa kuin noin neljän miljoonan paikkeilla. Loppukaudesta saatiin kuitenkin korjattua tilannetta ja itse asiassa kymmenellä viimeisellä viikolla nousin joka kerta overall rankingissä. Päädyin lopulta 180k paikkeille, mikä ei ollut erityisen hyvä suoritus, muttei lopulta mikään täysi katastrofikaan. Nousujohteisuuteen voi tosiaan olla tyytyväinen, sillä viimeisen viikon overall rank oli paras sijoitukseni koko kaudella. 100k on minulla aina se minimitavoite overall rankingiin, mutta toki siitä on tullut vuosi vuodelta vaikeampaa kun kisan suosio vain kasvaa ja kasvaa. Kolme kertaa olen yltänyt top 5k-sijoitukseen, viimeisimpänä kaudella 2021-22.
Se tärkein eli oman kaveriporukan miniliigan voitto tuli kuitenkin taskuun toista kautta putkeen! Voittotaisto oli lopussa enää kaksintaistelu ja toiseksi viimeisellä kierroksella sain revittyä ratkaisevan eron kun vedin Bench Boost -chipin avittamana yli tupla-averagepisteet. Onneksi kavereillakaan ei kovin onnistunut kausi ollut kun 180k overallilla sai miniliigavoiton himaan. Mukavasti tuo kyllä lisämielenkiintoa aina Valioliiga-kauteen tämä kavereiden kanssa kisailu FPL:ssä ja se on myös meidän WhatsApp-ryhmän yleisin puheenaihe.
NHL:n finaalithan ovat parhaillaan käynnissä ja siellä mukavasti suomalaisväriäkin. Minäkin katsoin jopa yhden ottelun lauantaina jälkilähetyksenä. Ei sytyttänyt. En edes osaa sanoa miksei. Joku X:ssä hehkutti jälkikäteen, että oli kauden paras ja huikein NHL-matsi. Ja olihan se maalirikas, dramaattinen ja jännittävä matsi, joka ratkesi vasta jatkoajalla. Mutta ei vaan silti sytyttänyt mua. Tietyllä tavalla petyin ottelun intensiteettiin ja fyysisyyteen. Näytti ihan siltä kuin oltaisiin pelattu perus runkosarjamatsia. Vaikka tuolla toki on maailman taitavimpia pelaajia kehissä niin silti puolustaminen näytti todella heikolta varsinkin viisikkotasolla. Muun muassa lukuisia läpiajoja ja omassa päässä oman miehen vartioinnin nukahduksia. Ei toki yhdestä pelistä voi vielä niin isoja johtopäätöksiä tehdä ja varmaan tämä negatiivinen jälkifiilis oli vain omissa silmissä. Kun sarjaa ei riittävän tarkasti ja intohimoisesti seuraa, niin ei siihen oikeaan fiilikseen sitten tahdo päästä yksittäisten ottelujen kautta. Jos finaalit pelattaisiin hyvään katseluaikaan niin aivan takuuvarmasti katsoisin kaikki matsit suorana, mutta nyt kun ne pelataan keskellä yötä niin todennäköisesti tämän kauden osalta omat finaalikatsomiset jäivät tämän kokemuksen myötä yhteen. Jo pelkästään se tulospiilossa pysyminen on miltei mahdotonta ja senkään myötä jälkilähetyskatselut eivät oikein innosta.
Sunnuntaina olin jo toista kertaa tänä ”kesänä” paikan päällä katsomassa Superpesistä, Manse PP-Alajärvi -ottelussa. Tällä kertaa nähtiin sentään jonkin verran enemmän juoksuja kuin edellisessä livematsissa ja nyt jopa kotijoukkueenkin toimesta. Manse voitti ekan jakson 5-2 ja toinen jakso tasattiin 1-1. Mansella pitäisi jälleen kerran olla paperilla tosi kova joukkue, mutta peliesitykset ovat kuitenkin alkukaudesta olleet heikkoja. Ja aikas heikkoa oli voitosta huolimatta tuo Alajärvi-matsikin. Miltei kaikki Mansen juoksut syntyivät alajärveläisten isojen ulkopelivirheiden kautta eli helpoissa polttotilanteissa pallot eivät vaan jääneet räpylöihin. Kai se Manse taas syksyä kohti parantaa peliään, mutta toistaiseksi hyvin vaisulta on näyttänyt. Joukkue ei ole esimerkiksi saanut vielä yhtä ainoaa kolmen pinnan voittoa tämän kauden sarjassa!
Loppuviikko ja viikonloppu menee minulla ja emännällä puolieksoottisessa paikassa eli Kouvolan seudulla! Mietittiin tuossa toukokuussa jotain kotimaan pikkureissua ja lopulta päädyttiin tähän Kouvola-vaihtoehtoon. Suurin syy siihen oli isot Kymi GP-ravit. Suomella näyttäisi pitkästä aikaa olevan parikin avoimen tason kansainvälisen tason hevosta eli Massimo Hoist ja Crepe Match. Massimo Hoist selvisi toukokuussa upeasti Elitloppetin finaaliin ja Crepe Match on jäänyt nyt parikin kertaa peräkkäin hienonnäköisenä pussiin kovassa lähdössä. Emme ole käyneet koskaan Kouvolan raviradalla (emmekä itse asiassa Kouvolassa yleensäkään) ja kun Kymi GP-lähtö herätti erityistä kiinnostusta tänä kesänä niin päädyttiin sitten tällaiseen reissuun. En tiedä onko Kouvolan seudulla sitten juuri muuta tekemistä tai näkemistä, mutta pe-la menevät ainakin raveissa. Hyvää keliä näyttäisi tällä hetkellä varsinkin lauantaille, mikä olisi huippujuttu.
Ravipaikkakunta on siinä mielessä aina mieluinen vaihtoehto kun mietitään emännän kanssa kotimaan reissukohdetta, että ravit on yksi harvoista asioista mihin sekä minä että emäntä mennään mielellään. Mä tykkään totota ja emäntä katsella hevosia (ja on se hieman oppinut matkan varrella myös ”pahoille tavoille” eli totoamaan). Jonkinlaisena ajatuksena meillä on ollut jo vuosia kiertää eri ravipaikkakuntia läpi:
Teivo (Tampere)
Vermo (Helsinki)
Pori
Kokemäki
Forssa
Riihimäki
Jyväskylä
Vieremä
Lahti
Mikkeli
Seinäjoki
Kaustinen
Ylivieska
Härmä
Siinä ulkomuistista paikkakunnat, joissa ollaan jo raveissa käyty eli Kouvolasta tulee viikonloppuna jo 15. eri ravirata, jossa on tullut käytyä paikan päällä.
Suosittelen lämpimästi Jämsän kesäraveja. Todella hieno maalaisravitunnelma ja pääpäivänä sunnuntaina vielä hyvätasoiset ravitkin.
Loviisa myös hieno kesärata joka pitäisi jokaisen ravifanin kokea ainakin kerran elämässä.
Suosittelen lämpimästi Jämsän kesäraveja. Todella hieno maalaisravitunnelma ja pääpäivänä sunnuntaina vielä hyvätasoiset ravitkin.
Loviisa myös hieno kesärata joka pitäisi jokaisen ravifanin kokea ainakin kerran elämässä.
Joo, Jämsän ravit on ollut jo pitkään to do -listalla, mutta ei vaan millään olla saatu natsaamaan aikatauluja siihen vuoden ainoaan viikonloppuun kun siellä on ravit. Yleensä aina jotain muuta menoa ollut silloin. Viime kesänä meillä oli jo vahva aikomus mennä sunnuntain raveihin Jämsään, mutta ennustelivat ukkoskeliä niin lopulta pitkän arpomisen jälkeen passattiin silloinkin. Kaiken kukkuraksi niitä ukkosia ei tainnut koskaan edes tulla sinne mitä ennustivat. Kyllähän tuo Jämsä pitäisi jossain vaiheessa saada puutelistalta pois, kun on kuitenkin ylivoimaisesti lähimpänä sijaitseva ravirata, jossa ei ole tullut vielä käytyä. Loviisa sitten hieman hankalamman matkan päässä, mutta toki tehtävissä kun suunnittelee jotain muutakin ohjelmaa sinne päin Suomea samaan reissuun.
Kyllähän noin yleisesti ottaen kesäradat ovat ehdottomasti ne viihtyisimmät ravipaikat. Eivät nuo ympäri vuoden toiminnassa olevat ”betoni/asfalttibunkkerit” toimi niin hyvin kesäisin ja vetävät vähemmän väkeäkin ellei sitten ole jotkut isot ravit kyseessä. Itselläkin ehdottomat suosikkiraviratani Riihimäki ja Kokemäki ovat juuri noita kesäratoja. Kokemäellä taivaallisen hyvää grillibroileria ja miellyttävä kesäinen maalaisfiilis raveissa. Riihimäellä tykkään tosi paljon siitä katetusta avoistumakatsomosta, joka on erittäin lähellä rataa.
Kouvolan seudulle ollaan jo rantauduttu ja eilen käytiin tutustumassa keskustaan. Paljonhan Kouvolan karuudesta vitsiä heitetään eikä se huulenheitto nyt yhden päivän kokemuksella ihan tuulesta temmattua ole. Ei tuota Kouvolan keskustaa nimittäin millään tahdolla kovin kauniiksi voi kutsua. Se pelkästään jo tekee yllättävän paljon, ettei keskustan alueella ole vesimaisemaa missään tarjolla. Tuollaiset isommat kaupungit on kuitenkin Suomessa aika harvassa. Toiseksi ovathan tuo Kouvolan keskustan rakennukset ulkonäöltäänkin varsin askeettisia ja kieltämättä tulee vähän sellainen itäinen fiilis niistä. Keskusta oli myös todella hiljainen vaikka nyt ollaan jo kesäkuussa. En myöskään keksi missä kaupungissa olisi yhtä aneeminen tori. Suunniteltiin, että oltaisin syöty Kouvolan torilla, mutta eihän siellä ollut edes juuri mitään ruokapaikkoja ja muutenkin totta tosiaan pieni oli ja aneeminen. No, eiköhän viikonlopuksi kaupunkiin saada sentään hetkeksi eloa kun Kymi GP -ravit tuonevat porukkaa keskustan alueellekin ravien jälkeen.
Jos jotain positiivista niin ihan keskustan kupeessa sijaitseva museokortteli oli hienoa aluetta. Melkoinen peilikuva keskustan maisemasta. Käppäilyn lomassa käytiin Kotimuseossa sisälläkin. Ihan kelpo pikku museo, joka kustansi viisi euroa. Museossa oli sisustettu huoneita eri vuosikymmenten tyyliin 1920-luvulta aina 1960-luvulle saakka. Ihan mielenkiintoista oli vertailla huoneista esimerkiksi radioiden, levysoittimien ja puhelinten kehitystä vuosikymmen vuosikymmeneltä.
Pokrec
Mahtavaa tykitystä!
TUOHI
30-600 ilmaiskierrosta tai 5000€ käteistä
Talleta ja pyöräytä Tuohirullaa - voitat varmasti!
PYÖRÄYTÄ TUOHIRULLAAWILDZ
PELIKAANI
WPT POKER
Talletus tuplana 1500 dollariin asti + turnauslippuja
Maailman 2. suurimmassa pokeriverkossa riittää fisuja.
SIIRRY PELAAMAAN- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.