Kaveriporukan mökkiviikonlopusta toivuttu jollain tavalla elävien kirjoihin. Onhan se viimeistään nyt tunnustettava, ettei kahden päivän ryyppy”putket” sovi enää tämän ikäiselle. Vuosi vuodelta näistä kaveriviikonlopuista toipuminen on aina piirun verran vaikeampaa. Eikä tuohon trendiin ole oikein auttanut edes se, että olen pikkuhiljaa siirtynyt miedompiin ja miedompiin juomiin.

Sää oli mökillä viikonloppuna sellaista ok tasoa. Aurinkoa ei kovinkaan pitkiä pätkiä näkynyt ennen kuin sitten tietenkin sunnuntaina pläsitti täydeltä terältä, kun piti lähteä jo takaisin kotia kohti. Toisaalta sadejaksotkin jäivät pe-la kohtuullisen lyhyiksi. Pääosin oli sellaista pilvistä, poutaista säätä mittarin näyttäessä 16-18 astetta. Ei mitään unelmasäätä, mutta toisaalta poutasään myötä päästiin sentään ihan hyvin pelaamaan myös pihapelejä eikä mennyt pelkäksi kortin lätkimiseksi sisätiloissa. Tikka, mölkky, kroketti ja erilaiset tarkkuuspelit jalkapallolla olivat meidän mökkiohjelmassamme. Noissa pärjäsin totutun hyvin, mutta pokerin puolella olikin sitten huomattavasti vaikeampaa. On jopa jonkinlainen harvinaisuus, jos jään kaveriporukan pokereissa viikonlopun otoksella tappion puolelle. Kaikki kyllä osaavat pelata ihan perushyvin, mutta itsellä nettipelaamisen kautta paras rutiini ja tietyllä tavalla oma nittiluonteeni auttaa aina ennen kaikkea niissä myöhäisen yön peleissä. Kun promillet veressä nousevat niin osalla porukasta tahtoo niin sanotusti peli karata lapasesta. Itselläkin varmasti löystyy, mutta sillai aika sopivasti eikä homma mene ihan överiksi. Nyt tällä kertaa joka tapauksessa runit eivät suosineet yhtään ja jäin viikonlopun pokereista tappion puolelle. Toki pelaamme hyvin pienillä panoksilla, mutta kyllä se miinusmerkki silti nitistä tuntuu aina pahalta vaikka summa olisikin pieni!

Kaikessa tragikoomisuudessaan viikonlopun ehkäpä se hauskin hetki koettiin lauantai-iltana. Meillä on yksi jonkinlainen kokkimestari porukassamme ja hän perinteisesti väsää joka kesä meille aivan mahtavat burgerit grillissä. Itselle hampurilaiset eivät ole oikein koskaan olleet mitään ykkösherkkua, mutta tuo kaverin väsäämä mökkiburgeri maistuu aina ihan taivaallisen hyvältä. Etenkin se hänen itse naudanlihajauhelihasta väsäämä pihvi. En ole ihan varma onko se burgeri oikeasti niin huikea vai tekeekö tuo ympäristö, porukka ja fiilis osittain sen makunautinnon. Kuuluu joka tapauksessa olennaiseksi osaksi meidän mökkireissua aina.

No, tällä kertaa tämä kokkimestari pääsi paikan päälle hieman muita myöhemmin, joten muut kuin hän kokoontuivat Laitilassa syömään ensin lounasta ja sen jälkeen tekemään viikonlopun kauppaostokset porukalla. Huolellisesti siinä sitten mietittiin mitä kaikkia täytteitä ostetaan burgereihin ja kerättiin ostoskärryihin muutoinkin ne pääosin tutut, samat tuotteet kuin yleensä: Lohta, makkaraa, kanaa ja burgeriainekset + aamu- ja välipala-aineksia. Kenellekään porukasta ei tullut mieleen, että jotain olisi voinut unohtua. Ei tullut mieleen myöskään perjantai-iltana eikä lauantaina. Ennen kuin sitten lauantaina myöhemmin illasta alettiin suunnittelemaan sitä odotettua burgerihetkeä iltapalaksi ja kokkimestari kysyi, että ”Kuinkas monta hampurilaissämpylää te ostitte, jotta tiedän moneksiko pihviksi ostetun jauhelihan jaan”. Tämän jälkeen koko muu porukka katselikin sitten pienen hetken päät pyörien toisiaan silmiin ja alkoi sen jälkeen kuin yhdestä suusta nauramaan hervottomasti! Eikä siitä naurusta ihan heti loppua tullut. Pystytte varmasti päättelemään naurunremakan syyn…

No, paahtoleipää olimme sentään ostaneet ja sillä pystyimme ainakin osittain paikkaamaan tilannetta. Sen verran vähän paahtoleivän siivuja oli enää tosin jäljellä, että hattuja emme burgereihimme saaneet, mutta jonkinlainen perinteen jatkuminen onnistuttiin kuitenkin varmistamaan yhdellä paahtoleivänsiivulla jauhelihapihvin alla per ”burgeri”.