Nettipokeri.comin Vieraskynä tarjoaa tilan vierailevien asiantuntijoiden näkemyksille ja ajankohtaisille puheenvuoroille.
Tällä kertaa pokerikohteeksi valikoitui Filippiinien Manilassa järjestettävä Gods of Poker -turnaussarja. Sarja markkinoi itseään livepokerin uudistajana ja järjestelyissä huomasi positiivisen eron muihin turnaussarjoihin. Mielestäni suurimpia eroja oli kolme:
1) Shot clockit jokaisessa turnauksessa. Tämä sujuvoitti peliä, mutta miettimiseen oli silti riittävästi aikaa, sillä timebank-merkkejä sai reilusti.
2) Uniikit struktuurit. Esimerkiksi maini alkoi vain 120 bb syvänä ja ensimmäinen taso kesti tunnin. Toisella tasolla pelattiin 60 bb syvänä kaksi tuntia. Turnaukset eivät siis ala överisyvinä, mutta järkevillä syvyyksillä pääsee halutessaan silti pelaamaan suhteellisen pitkään. Näiden hitaiden tasojen jälkeen late reg päättyy ja blindit alkavat nousta nopeammin, mutta pienin hyppäyksin.
3) Lyhyet late regit. Uudeksi metaksi noussutta viime hetken rekisteröitymistä on pyritty kitkemään sillä, että late reg on avoinna vain muutaman ensimmäisen tason ajan.

GoP panosti selvästi sosiaaliseen mediaan ja näkyvyyteen. Panostus näkyi turnausten teemoituksessa, laadukkaissa kuvauspuitteissa ja näyttävissä pokaaleissa. GoP on vielä nuori turnaussarja, minkä vuoksi pelaajamäärät olivat suhteellisen maltillisia. Mainin ensimmäisiin lähtöihin osallistui vain muutamia kymmeniä pelaajia, mutta meno vilkastui loppua kohden. Mainiin taisi lopulta tulla vajaat 400 pelaajaa, kun kaikki lähdöt laskettiin yhteen.
Mainin sisäänosto oli noin 1 200 euroa, ja muiden turnausten sisäänostot olivat noin 500 euron luokkaa. Lisäksi tarjolla oli high roller -turnauksia, joissa sisäänostot kohosivat parhaimmillaan kymmeneentuhanteen euroon. Texu-käteistä pyöri päivittäin, mutta peli oli pientä. Turnauspuolelta löytyi myös Omahaa ja mixed-pelejä, mutta niiden fieldit olivat erittäin pieniä ja painottuivat länsimaisiin pelaajiin.
Muutenkin kaikki järjestelyt oli toteutettu erittäin ammattimaisesti, ja homma toimi hyvin. Fieldi oli hieman kovempi kuin kevään Vietnaminin reissulla. Tämä selittynee sillä, että sarja markkinoi itseään vahvasti kansainvälisenä ja vetää siksi puoleensa enemmän länsimaisia reguja. Esimerkiksi Tallinnaan verrattuna fieldi oli kuitenkin pehmeä, joten kivisestä fieldistä ei missään nimessä voi puhua.
Suurin miinus olivat jakajat, jotka tekivät paljon virheitä. Jatkuvasti piti olla tarkkana siitä, mitä jakajat tällä kertaa sekoilivat, mutta floorit sentään osasivat hommansa hyvin.

Turnaussarja järjestettiin City of Dreams -nimisessä kasinokompleksissa, johon kuuluu kolme laadukasta hotellia ja kasino. Kompleksi sijaitsee aivan lentokentän vieressä ja sieltä löytyi paljon hyviä ravintoloita. Ravintolat ovat Filippiinien hintatasoon nähden luonnollisesti kalliita, mutta Suomeen verrattuna edullisia. Muuta tekemistä kompleksista ei oikein löydykään, joten jos halusi viettää iltaa tai tehdä jotain muuta kuin pelata pokeria, piti suunnata kaupungille.
Manila itsessään ei ole kovin kaunis kaupunki. Siellä voi toki viettää rikkaiden asuinalueilla hyvää elämää omassa kuplassaan, mutta muuten kaupunki ei ainakaan itsessäni herättänyt kovin positiivisia mielikuvia. Joka puolella tuntuu olevan joku tuputtamassa tavaraa, kerjäämässä rahaa tai yrittämässä huijata turisteja. Tämän jälkeen osaa taas arvostaa Bangkokia, jossa vastaavia ongelmia ei tunnu olevan ja turvallisuuden tunne on aivan eri tasolla.
Kirjoittaja Santeri “Santru” Pohjalainen toimii Arctic Poker NLHE-käteistallin perustajana ja päävalmentajana.
























