Näkökulma: Rahapelaamisen siemen kylvetään jo ennen täysi-ikäisyyttä

Rahapelaamisesta puhutaan usein vasta silloin, kun ongelmat ovat jo näkyvissä. Harvemmin kysytään, missä vaiheessa suhde rahaan, riskiin ja sattumaan alkaa muotoutua. Digitaalisessa pelikulttuurissa vastaus voi löytyä yllättävän varhaisesta vaiheesta, joskus jopa ennen täysi-ikäisyyttä.

Digitaalisessa arjessa raha ei ole enää pelkkä seteli tai pankkikortti, vaan osa pelimekaniikkaa, palkitsemisjärjestelmiä ja kilpailua. Nuoret oppivat jo varhain, että pienellä panoksella voi saada jotain harvinaista, näyttävää tai arvokasta. Samalla opitaan, että sattuma on jännittävä osa kokemusta.

Kun tähän yhdistyy vedonlyönnin näkyvyys urheilussa ja esportsissa, muodostuu kokonaisuus, jossa rahaan liittyvä riskinotto normalisoituu ennen täysi-ikäisyyttä. Siksi alaikäisten rahapelaamisesta puhuttaessa kysymys ei ole vain siitä, miten estämme pelaamisen, vaan siitä millaisen pelikulttuurin keskellä nuoret kasvavat.

Rahamekanismit opitaan jo ennen täysi-ikäisyyttä

Alaikäisten rahapelaaminen ei synny tyhjiössä. Nuoret kasvavat pelikulttuurissa, jossa rahankäyttö on osa viihdettä. Fortnite-buumi toi mukanaan kosmeettiset ostokset ja battle pass -järjestelmät, joissa virtuaalinen valuutta muuttuu konkreettiseksi rahankäytöksi. Pelaaminen itsessään ei ole rahapeliä, mutta maksamisen logiikka opitaan varhain.

Sama ilmiö näkyy urheilupeleissä, kuten FIFA- ja NHL-sarjoissa, joissa korttipakat ja pelaajapaketit muistuttavat rakenteeltaan arvontaa. Pelaaja maksaa mahdollisuudesta saada harvinainen kortti. Mekanismi ei muodollisesti ole rahapeli, mutta psykologisesti se hyödyntää samoja palkitsemisen ja satunnaisuuden elementtejä.

Kun nuori tottuu siihen, että rahaa käytetään digitaalisiin paketteihin, skineihin ja yllätyspalkintoihin, siirtymä varsinaisiin rahapeleihin ei ole kulttuurisesti suuri harppaus. Kyse ei ole siitä, että jokaisesta Fortnite-pelaajasta tulisi vedonlyöjä, vaan siitä, että rahankäytön ja sattuman yhdistelmä normalisoituu.

Vedonlyönti näkyy siellä, missä nuoret ovat

Esports on kasvanut valtavaksi viihteeksi, jota lapset ja nuoret seuraavat päivittäin striimialustoilla. Videopelien ja kilpapelaamisen suosion myötä myös markkina ja silmäparien määrä ovat kasvaneet nopeasti, ja se kiinnostaa luonnollisesti vedonlyöntiyhtiöitä. Siellä missä on yleisöä, on myös mainostajia.

Vedonlyöntiyhtiöiden logot, sponsoroinnit ja mainokset ovat nykyään osa niin perinteistä urheilua kuin esports-lähetyksiä. Vedonlyönti on vuosien aikana nivoutunut tiiviiksi osaksi urheilukulttuuria, ja sen näkyvyys stadioneilla, pelipaidoissa ja televisiolähetyksissä on arkipäivää. Siksi se ei näyttäydy nuorille irrallisena aikuisten maailmana, vaan luonnollisena osana urheilua ja kilpailua.

Vaikka alaikäinen ei voi laillisesti lyödä vetoa, hän oppii, että vedonlyönti kuuluu samaan ekosysteemiin kuin ottelut, turnaukset ja striimit. Kun markkinointi on näkyvää mutta viesti nuorille yksiselitteisen torjuvaa, syntyy ristiriita, joka voi heikentää uskottavuutta ja tehdä aiheesta entistä kiinnostavamman.

Vastuu, valistus ja realistinen suhtautuminen

Suomessa alaikäisten pelaamisesta on tehty selvästi vaikeampaa, sillä useimmille sivustoille ei pääse ilman sähköistä tunnistautumista. Joillakin ulkomaisilla sivustoilla tilin luominen saattaa kuitenkin edelleen onnistua pelkällä sähköpostilla ja keksityllä iällä, ja myös talletus voi mennä läpi ilman välitöntä tarkistusta. Usein ongelma tulee vastaan vasta kotiutusvaiheessa, kun henkilöllisyys täytyy todistaa.

On kuitenkin todettava, että nettikasinoiden toiminta on nykyisin huomattavasti vastuullisempaa kuin vielä vuosia sitten, eikä alaikäisten pelaaminen ole lähtökohtaisesti mahdollista lisensoiduilla alustoilla. Täysin ilmiö ei silti katoa. Niin kauan kuin kielletty houkuttelee, osa alaikäisistä yrittää kiertää rajoituksia. Siksi pelkkä tekninen estäminen ei riitä, vaan rinnalle tarvitaan valistusta ja ennaltaehkäisyä.

Nuorille olisi tärkeää puhua rahapeleistä avoimesti ja asiantuntevasti, ei pelkästään kiellon kautta. Jos viesti on yksinomaan, ettei saa pelata nyt eikä myöhemminkään, aiheesta tulee helposti tabu. Juuri tabut kiinnostavat erityisesti murrosiän kynnyksellä olevia nuoria. Tasapainoisempi lähestymistapa voisi olla tehokkaampi kuin ehdoton torjunta.

Rahapelejä ei tule glorifioida, mutta niitä ei myöskään tarvitse demonisoida. Esimerkiksi vedonlyönti ja pokeri ovat monille rakas harrastus, jossa keskiössä voi olla strategia, analyysi ja yhteisöllisyys. Raha on osa kokonaisuutta, mutta sen ei tulisi olla ainoa motiivi. Terve suhtautuminen syntyy realismista: pelejä voidaan pelata viihteenä, kun rajat, riskit ja vastuu ymmärretään.

EI KIERRÄTYSTÄ!