Näkökulma: Onko jääkiekon MM-kisojen hohto alkanut himmetä?

Tänään pelataan jälleen jääkiekon MM-finaali. Vastakkain asettuvat Suomi ja Sveitsi, ja panoksena on maailmanmestaruus.

Vielä muutama viikko sitten en kuitenkaan olisi uskonut kirjoittavani tätä juttua näin kiinnostuneena.

Kun tämän vuoden MM-kisat käynnistyivät, ensimmäinen ajatukseni oli rehellisesti sanottuna melko yksinkertainen: eipä juuri kiinnosta.

Syy ei ollut Leijonissa eikä itse jääkiekossa. Päinvastoin. Ongelma oli ajoitus.

Tänä vuonna pelattiin olympialaiset, joissa nähtiin pitkästä aikaa maailman parhaat pelaajat samassa turnauksessa. Juuri sitä kansainvälisen jääkiekon ystävät ovat vuosia odottaneet. Olympiaturnaus tuntui aidosti maailman tärkeimmältä maajoukkuetapahtumalta, sellaiselta, jota koko kiekkomaailma seurasi.

Ja heti perään alkavat MM-kisat. On täysin perusteltua kysyä, kärsiikö MM-turnaus nykyisessä muodossaan inflaatiosta.

Liikaa hyvää liian usein?

Jääkiekon MM-kisat pelataan vuosittain. Se on poikkeuksellista verrattuna moniin muihin suuriin urheilutapahtumiin.

Jalkapallon MM-kisat pelataan neljän vuoden välein. Myös olympialaiset ovat harvinainen tapahtuma. Juuri harvinaisuus tekee niistä erityisiä.

Jääkiekossa maailmanmestaruudesta pelataan joka kevät. Kun siihen lisätään olympialaiset, World Cup -haaveet ja muut kansainväliset turnaukset, alkaa väistämättä herätä kysymys siitä, onko arvokisojen määrä kasvanut liian suureksi.

Olisiko MM-kisojen arvo itse asiassa korkeampi, jos turnaus pelattaisiin vain joka toinen vuosi?

Tai pitäisikö olympiavuosina jättää MM-kisat kokonaan pelaamatta?

Ajatus kuulostaa radikaalilta, mutta samalla se voisi palauttaa osan siitä erityisyydestä, joka monen mielestä on vuosien aikana hieman kulunut.

Silti sama tarina toistuu joka vuosi

Ja tässä kohtaa tulee vastaan se ikuinen suomalainen ristiriita.

Vaikka kisojen alkaessa kiinnostus olisi vaisua, tapahtuu lähes joka vuosi sama asia.

Alkulohkon ottelut jäävät ehkä vähemmälle huomiolle. Puolivälierät alkavat jo kiinnostaa. Välierissä ollaan mukana täysillä.

Ja jos Suomi pelaa finaalissa, yhtäkkiä koko maa tuntuu pysähtyvän television ääreen.

Niin kävi tänäkin vuonna.

Nyt Leijonat ovat jälleen yhden voiton päässä maailmanmestaruudesta, eikä enää juuri kukaan puhu turnauksen inflaatiosta. Puhutaan kentällisistä, maalivahdeista, tuomareista ja siitä, mihin aikaan torille kannattaa lähteä.

Ehkä juuri siinä piilee jääkiekon MM-kisojen todellinen voima.

Lopulta kyse ei ole turnauksesta vaan meistä

Jääkiekon MM-kisat voivat olla liian usein pelattava turnaus. Ne voivat kärsiä olympialaisten varjosta. Niiden arvosta voidaan keskustella vuodesta toiseen.

Silti yksi asia ei tunnu muuttuvan.

Kun Leijonat menestyvät, koko Suomi elää mukana.

Mikään muu urheilutapahtuma ei yhdistä tätä maata samalla tavalla kuin jääkiekon arvokisat. Ei euroviisut, ei yleisurheilun MM-kisat eikä jalkapallon arvoturnaukset.

Siksi tänäkin iltana miljoonat suomalaiset seuraavat finaalia. Ja jos Leijonat voittavat, torit täyttyvät jälleen ihmisistä.

Ehkä MM-kisojen hohto ei lopulta olekaan kadonnut.

Ehkä se vain herää eloon vasta silloin, kun Suomella on jotain voitettavaa.

✈️ UUTEEN NOUSUUN!