Selasin hiljattain Instagramia, kun vastaan tuli japanilaisen pokeriammattilaisen Kojin tili. Täytyy myöntää, että tili sai hieraisemaan silmiäni.
Tililtä löytyy useampi video, joilla alakouluikäiset lapset istuvat pokeripöydässä, pinoavat merkkejä, pohtivat päätöksiä ja opettelevat pokerin sääntöjä. Tilin esittelyn mukaan sen pitäjän tavoitteena on opettaa lapsille itseluottamusta, kurinalaisuutta ja päätöksentekoa pokerin avulla.
Lapsia sisältävien videoiden kommenttikentissä oli luonnollisesti käynnissä sota.
Toiset pitivät toimintaa loistavana tapana opettaa lapsille matematiikkaa, todennäköisyyksiä ja tunteiden hallintaa. Toisten mielestä kyse oli yksinkertaisesti lasten totuttamisesta uhkapelaamiseen ja vastuuttomasta käytöksestä.
Itse ymmärrän molempia näkökulmia.
Juttu jatkuu upotuksen jälkeen.
Pokeri kouluaineeksi?
Olen itse sanonut vuosien ajan puoliksi vitsillä ja puoliksi tosissani, että pokeria pitäisi opettaa kouluissa matematiikan tunneilla. Harva peli opettaa odotusarvoa, todennäköisyyksiä, riskin arviointia ja päätöksentekoa yhtä käytännönläheisesti kuin pokeri.
Moni meistä pokerinpelaajista tietää myös, että peli opettaa paljon muutakin. Häviöiden käsittelyä. Kärsivällisyyttä. Pitkän aikavälin ajattelua. Sitä, ettei yksi huono päätös tai huono lopputulos määritä kaikkea.
Samaan aikaan olisi naiivia väittää, ettei pokeriinkin liittyisi riskejä.
Minäkin istuin ensimmäisissä korttiringeissäni pelaamassa rahasta jo noin seitsemänvuotiaana. Jälkikäteen ajateltuna en ole lainkaan varma, oliko se hyvä asia. Korttipelit olivat toki enimmäkseen vain hauskoja, mutta samalla tutustuin rahapelaamiseen paljon ennen kuin kykenin ymmärtämään siihen liittyviä riskejä. En usko, että rahan voittamiseen liittyvän jännityksen ja palkitsemisen opettaminen lapsen kehittyville aivoille on erityisen hyvä idea.
Mopolla moottoritielle
Toki on eri asia opettaa lapselle pokerin logiikkaa kuin opettaa hänet pelaamaan rahasta. Jos pokeria käytetään työkaluna päätöksenteon, matematiikan tai tunneälyn opettamiseen, en näe siinä suurta ongelmaa. Itse asiassa uskon, että moni lapsi oppisi siitä enemmän kuin kuivista oppikirjaesimerkeistä.
Ehkä paras vertaus löytyy liikenteestä. Lapsille opetetaan liikennesääntöjä jo vuosia ennen kuin he saavat ajokortin. Kukaan ei kuitenkaan päästä seitsemänvuotiasta yksin moottoritielle. Sama voisi päteä pokeriin.
Instagramin kommenttikentästä lopullista vastausta otsikon kysymykseen ei löytynyt, eikä sitä löydy tästäkään tekstistä. Ehkä tärkeintä on, että jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa ja osaa arvioida, voisiko pokeri olla vain hauska ja opettava peli. Ainakaan suoraan ajatusta ei kannata tyrmätä.























