Näkökulma: Onko pokeri todella menettänyt sielunsa?

Pokerilegenda Dewey Tomko sanoi ääneen asian, jota moni on varmasti joskus miettinyt: onko pokeri menettänyt sielunsa? Vastaus ei ole yksiselitteinen, mutta ainakin osittain hän osuu oikeaan.

Jos katsoo tämän päivän WSOP:n suurimpia turnauksia, näky on hyvin erilainen kuin vielä 15–20 vuotta sitten.

Moni pelaaja istuu pöydässä huppu päässä, aurinkolasit silmillä ja kuulokkeet korvilla. Keskustelua käydään vähän, katse on usein puhelimessa ja tauoilla suunnataan omiin porukoihin tai analysoimaan jakoja.

Tunnelma muistuttaa enemmän shakkiturnausta kuin sitä pokeria, johon moni aikanaan rakastui. Tomko kaipaa aikaa, jolloin pöydässä juteltiin, naurettiin ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Sellaista pokeri todella pitkään oli.

Huippupokerista on tullut ammatti

Toisaalta on vaikea syyttää nykyisiä huippupelaajia. Kun pelataan miljoonista dollareista ja maailman arvostetuimmista titteleistä, kyse ei enää ole pelkästä viihteestä. Kyse on ammatista.

Pelaajat tekevät valtavan määrän teoriaopiskelua, analysoivat ratkaisuja solvereilla ja yrittävät löytää jokaisen mahdollisen prosenttiyksikön edun vastustajiinsa nähden.

Jos kuulokkeet auttavat keskittymään tai huppu estää vastustajaa lukemasta eleitä, miksi niitä ei käyttäisi?

Harva Formula 1 -kuljettajakaan pysähtyy juttelemaan kilpailijoiden kanssa kesken kilpailun.

Robottimaisuus on lisääntynyt

Silti on vaikea kiistää, etteikö pokerissa olisi tapahtunut muutos.

Monet maailman parhaista pelaajista näyttävät nykyään lähes roboteilta. Ilmeet pidetään kurissa, keskustelua vältetään ja kaikki ylimääräinen informaatio pyritään sulkemaan pois.

Se tekee pelistä tehokkaampaa, mutta samalla myös hieman kylmempää.

Televisiokatsojan tai kasinon reilillä seuraavan näkökulmasta persoonia näkyy aiempaa vähemmän.

Harrastepokerissa tunnelma elää yhä

Onneksi tämä ilmiö näkyy lähinnä vain kaikkein korkeimmilla tasoilla.

Kun siirrytään pienempiin turnauksiin tai paikallisille kasinoille, niin tunnelma on usein täysin erilainen. Pelaajat juttelevat, nauravat ja tutustuvat uusiin ihmisiin.

Monelle juuri se on syy lähteä pokerireissulle. Pokeri on edelleen kilpailua, mutta samalla myös sosiaalinen harrastus.

Ehkä juuri siinä piilee vastaus Tomkon pohdintaan.

Pokeri ei ole menettänyt sieluaan. Se on vain jakautunut kahtia.

Huipputasolla peli on muuttunut armottomaksi huippu-urheiluksi, jossa jokainen yksityiskohta optimoidaan. Sen sijaan valtaosalle pelaajista pokeri on edelleen sitä samaa kuin ennenkin: peli, jonka äärellä viihdytään, tavataan ystäviä ja nautitaan hyvästä seurasta.

Ehkä molemmille on edelleen paikkansa.

🤩 EKSKLUSIIVINEN TARJOUS!