- Tämä aihe sisältää 239 vastaukset, 16 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 8 tuntia GNAGL toimesta. This post has been viewed 35023 times
- Viestit
GNAGL
Onko elämää jälkeen Ilveksen katkeran semifinaalitappion Tapparalle? No näyttää sitä olevan ainakin jonkinlaista. Kirottua seuraa kun on aikoinaan päätynyt intohimoisesti kannattamaan niin näihinhän on totuttu. Tai en tiedä voiko tuollaisiin vitutusfiiliksiin koskaan suoranaisesti tottua, mutta ainakin niihin on henkisesti oppinut vuosien varrella varautumaan.
Vappuaatto meni tänä vuonna hieman erilaisissa merkeissä. Nimittäin hautajaisissa ja kantohommiinkin siinä pääsin. Paluumatkalla Pohjanmaalta poikettiin emännän kanssa Jyväskylän raveissa niin tuli sentään vähän jotain iloisempaakin tapahtumaa siihen päivään. Noin muutoin saattoi olla jopa aikuisiän ensimmäinen täysin selvä vappu minulle. Viime viikonlopun kostean synttärimökkeilyn jälkeen kroppa jotenkin kaipasi sitä eikä toki hautajaisetkaan varsinaisesti biletysfiiliksiä päälle nostanut.
Ilveksen pronssimatsikin pelattiin vappuaattona. Sitä peliä ei tullut katsottua edes jälkilähetyksenä hautajais- ja ravikeikan jälkeen. Kertoo paljon siitä kuinka paljon pronssi itseäni tällä kaudella kiinnosti. Ihan oikealle joukkueelle meni viimeinen mitalisija. Tässä tilanteessa Lappeenrannassa osattiin takuuvarmasti iloita pronssista ihan eri tavalla kuin Mansen keltavihreällä puolella.
Joo, kyllä se täytyy näin puolueettomanakin sanoa, että Liiga-Ilves on kyllä todellinen luuseriporukka, faneineen kaikkineen.
Ei kestä pää sitten millään, voittamisen kulttuuria ei saa edes rahalla ja fanitkin ovat luovuttaneet aina jo valmiiksi.
Saa Ilves-leiri odottaa mestaruutta seuraavankin 50 vuotta.
Tämä vuodelta 2022 kertoo kyllä kaiken Ilveksen urheilujohtamisesta, samat miehet vieläkin johdossa, vittu mitä puuhastelua:
”Tamperelainen Ilves pudotti keskiviikkona uutispommin: uudeksi päävalmentajaksi on nimitetty Antti Pennanen, joka korvaa tehtävässä Jouko Myrrän välittömästi.
–Eilen illalla 22.30 tuli viesti, että tänään ysiksi toimistolle. Urheilujohto, Risto Jalon ja Timo Koskelan toimesta, kertoi, että hommat loppuivat. Ilves erotti päävalmentajan, jonka johdolla joukkue pitää SM-liigan kärkipaikkaa. Viime kaudella Ilves tuli Myrrän johtamana kolmanneksi. Kyseessä oli Ilveksen ensimmäinen mitali 21 vuoden tauon jälkeen.
–On tyhjä ja surullinen olo. Oli hieno joukkue, ja oli hieno toimia sen kanssa. Toki olisin tänäänkin mielelläni mennyt harjoituksia vetämään. Myrrä pakkasi aamupäivällä tavaransa ja tapasi hallilla valmennusjohtoa.
Myrrän mukaan urheilujohto ei antanut hänen tavata joukkuetta.– Olisin halunnut mennä moikkaamaan – kätellä, halata, kiittää menneestä ja toivottaa hyvää jatkoa – mutta urheilujohto ei antanut siihen lupaa.”
Se osoittaa aina hienoa ihmisyyttä kun tulee lyömään lyötyjä. Joillekin se muiden lyöminen alas tuntuu olevan oman elämän suurimpia nautintoja. No, sen on mediakin osannut. Koko kaudella ei tainnut tulla suunnilleen yhtään positiivissävytteistä juttua Ilveksestä. Pelkkää negaa ja haukkumista alusta loppuun.
On aina huvittavaa kun ihmisiä kategorisoidaan sen mukaan mitä joukkuetta he kannattavat. Todellisuudessa Ilveksen kannattajat ovat keskimäärin ihan täysin samanlaisia ihmisiä kuin vaikkapa Tapparan kannattajat. Totta kai historia kuitenkin vaikuttaa. Jos tapparalaiset olisivat kokeneet samanlaisia pettymyksiä pettymysten perään koko 2000-luvun ja olleet ilman mestaruutta yli 40 vuotta niin tuskinpa hekään mitään kovin optimistista porukkaa tällä hetkellä olisivat. Tai minkä tahansa joukkueen kannattajat jos olisivat kokeneet saman kuin ilvesläiset.
Uskollisuuden puutteesta ei ilvesläisiä ainakaan voi syyttää. Niinä synkimpinäkin Hakametsän vuosina seuran yleisökeskiarvo oli sarjan kärkipäätä. Tällä hetkellä tosi monen kärsivällisyys on koetuksella ja ensi syksynä tullaan todennäköisesti näkemään karmeita yleisölukemia Ipan kotimatseissa. Tietyllä tavalla ymmärrän tämän, tietyllä tavalla en. Itse aion käydä hallissa ihan samaan tapaan kuin ennenkin. Paljon mieluummin minä katselen näitä kausia kun ollaan runkosarjassa sijoilla 2-4 ja finaalipaikan kynnyksellä tiukkojen pudotuspelisarjojen jälkeen kuin sitä parin vuosikymmenen ajan kestänyttä taapertamista 2000-luvun alkupuolella, jolloin meidän mestaruus oli selvitä nipin napin säälipleijareihin. Tunteita ja elämyksiä minä Ilveksen kannattamisesta ennen kaikkea haen ja niitä sai kyllä mukavasti tälläkin kaudella. Loppujen lopuksi taas vieläpä enemmän niitä positiivisia tunteita kuin negatiivisia, vaikka armoton loppuvitutus jälleen kerran pahan jälkimaun jättikin suuhun.
Mitä tulee Jouko Myrrään niin itse olen ihan pelkästään iloinen hänen puolestaan. Jos muistat edellistä blogiani niin minä en koskaan ymmärtänyt enkä ollut Myrrän potkujen kannalla. Toivoisin, että tuo case avattaisiin joskus perin pohjin mitä sen päätöksen taustalla oli. Toistaiseksi olen nähnyt vain epämääräisiä foorumivihjailuja, joista ei tiedä luottaako niihin ”tietoihin” vai ei. Tämänhetkisten tietojen valossa kuitenkin Myrrä jos joku ansaitsee menestyksensä. Jääkiekossa niin kuin muussakin urheilussa synnytetään pikavauhtia suuren yleisön viljelemiä ”totuuksia” ja hokemia. Yksi niistä on viime vuosina ollut se, ettei Myrrän jääkiekolla voisi muka menestyä pleijareissa. Se ”totuus” taisi kuolla tähän kevääseen. Toivottavasti ensi keväänä kuolevat nämä ”Ilves on luuseriporukka – Ilves sulaa aina” -hokemat. Tai jos ei ensi keväänä niin sitä seuraavana sitten viimeistään. Tai sitä seuraavana…
Being Ilves-fan
Pokrec
04/05/2026, 11:54 GNAGL kirjoitti
Se osoittaa aina hienoa ihmisyyttä kun tulee lyömään lyötyjä. Joillekin se muiden lyöminen alas tuntuu olevan oman elämän suurimpia nautintoja. No, sen on mediakin osannut. Koko kaudella ei tainnut tulla suunnilleen yhtään positiivissävytteistä juttua Ilveksestä. Pelkkää negaa ja haukkumista alusta loppuun.
Niin,
kritiikki kohdistui vahvasti Ilveksen johtoryhmään, niinkuin varmasti huomasitkin. Kauanko esim. tämä seniili Risto Jalo saa huseerata näillä toimilla ja näytöillä? Kieltämättä Ilves ei ole ainakaan IL:n Santtu Silvennoisen suosiossa :)
Ilves-fanit ovat jo lähtökohtaisesti pessimistejä, niinkuin voit omista kirjoituksistasikin huomata, ja pidän sinua kuitenkin keskivertoa kovempana Ipa-fanina. Häviämisen kulttuuri on vahvasti läsnä, ja johdossa tehdään virheitä vuosi toisensa jälkeen.
Ilves-fanit ovat tässä keväällä jo pariin otteeseen näyttäneet luuseriutensa, ensin U18-pelissä ja sittemmin myös Areenalla pyrojen ja soihtujen muodossa. Ja nyt tietysti sanot, että tunnetta pitää olla ja kannattaminen sallii mitä vaan, ja että niin käyttäytyy muutkin fanit. Niin se voi tuntuakin kaverin silmin joka ei osaa tilannetta esim. lasten kannalta nähdä. Itse ainakin isänä en veisi lapsia hallille tuollaisten luuseriperseilijöiden sekaan.
Ymmärrän että on hankala nähdä asioita perspektiivistä, josta ei ole kokemusta.Olisikohan Jalon aika jo ohi…
04/05/2026, 11:54 GNAGL kirjoitti
Se osoittaa aina hienoa ihmisyyttä kun tulee lyömään lyötyjä. Joillekin se muiden lyöminen alas tuntuu olevan oman elämän suurimpia nautintoja. No, sen on mediakin osannut. Koko kaudella ei tainnut tulla suunnilleen yhtään positiivissävytteistä juttua Ilveksestä. Pelkkää negaa ja haukkumista alusta loppuun.
Niin,
kritiikki kohdistui vahvasti Ilveksen johtoryhmään, niinkuin varmasti huomasitkin. Kauanko esim. tämä seniili Risto Jalo saa huseerata näillä toimilla ja näytöillä? Kieltämättä Ilves ei ole ainakaan IL:n Santtu Silvennoisen suosiossa :)
Ilves-fanit ovat jo lähtökohtaisesti pessimistejä, niinkuin voit omista kirjoituksistasikin huomata, ja pidän sinua kuitenkin keskivertoa kovempana Ipa-fanina. Häviämisen kulttuuri on vahvasti läsnä, ja johdossa tehdään virheitä vuosi toisensa jälkeen.
Ilves-fanit ovat tässä keväällä jo pariin otteeseen näyttäneet luuseriutensa, ensin U18-pelissä ja sittemmin myös Areenalla pyrojen ja soihtujen muodossa. Ja nyt tietysti sanot, että tunnetta pitää olla ja kannattaminen sallii mitä vaan, ja että niin käyttäytyy muutkin fanit. Niin se voi tuntuakin kaverin silmin joka ei osaa tilannetta esim. lasten kannalta nähdä. Itse ainakin isänä en veisi lapsia hallille tuollaisten luuseriperseilijöiden sekaan.
Ymmärrän että on hankala nähdä asioita perspektiivistä, josta ei ole kokemusta.Olisikohan Jalon aika jo ohi…
Sinun ”perspektiivisi” ja mielikuvasi Ilveksestä näyttää ainakin pohjautuvan pitkälti juuri tuohon median jatkuvaan negakirjoitteluun…
Kun Risto Jalo aloitti (toista kertaa) Ilveksen toimitusjohtajana niin Ilves oli kuilun reunalla. Oli todella, todella lähellä, ettei Ilves ajautunut edellisen omistaja- ja johtoporukan käsissä konkurssiin. Tällä hetkellä Ilves on taloudellisesti suhteellisen vakaa seura ja budjetti on Liigan kärkipäätä (ei ihan kärkeä mutta kärkipäätä). Ilveksen sijoitukset runkosarjassa viimeisen viiden kauden aikana ovat olleet 4., 3., 2., 2. ja 4. Ilves on kerännyt kaikista Liiga-joukkueista eniten sarjapisteitä runkosarjassa viiden edellisen kauden aikana. Pleijareissa Ilves on ollut neljän parhaan joukossa neljä kertaa viiden edellisen kauden aikana. Tällaiseen suoritukseen ei olisi päästy ”tekemällä virheitä vuosi toisensa jälkeen”. Siinä vähän sitä isompaa kuvaa.
Tasaiset hyvät sijoitukset kertovat nimenomaan siitä, että organisaation ja johdon taholta on saatu perusasiat erittäin hyvään kuntoon. Se iso piikki on jäänyt tulematta mikä on tämän kaiken, täysin yliampuvan kritiikin ainoa perusta. Parantamisen varaa on edelleen tekemisessä Ilveksen organisaatiossa Risto Jaloa myöten, mutta viittä vaille konkurssikypsän seuran nostaminen tälle tasolle on isossa kuvassa kuitenkin erinomainen suoritus. En allekirjoita kaikkia päätöksiä enkä linjauksia mitä Ilveksessä on Jalon aikana tehty, mutta missään tapauksessa hän ei mitään näitä sinun ”seniili” -heittojasi ansaitse. Ilves on viimeisen 30 vuoden aikana ollut kaksi kertaa erittäin lähellä ajautua konkurssiin täysin holtittoman johtamisen takia. Molemmilla kerroilla Risto Jalo on tullut toimitusjohtajaksi, pelastanut seuran taloudellisesti ja nostanut molemmilla kerroilla seuran myös mitalikantaan.
Se on selvää, että Jalon aikakaudesta on jossain vaiheessa mentävä eteenpäin. Lähivuosina voisi olla sen paikka. Kunhan vain hänen tilalleen löydetään kaveri, joka saa Ilveksen ottamaan sen viimeisen askeleen eteenpäin. Mikään itsestäänselvyys tällaisen kaverin löytäminen ei ole. On paljon mahdollista, että Jalon aikakauden jälkeen Ilves ottaakin askeleen taaksepäin eikä eteenpäin.
Mitä tulee Ilveksen faneihin niin et kai tosissasi ajattele, että U20-pelissä törttöilleet edustaisivat jollain tavalla Ilveksen peruskannattajia?!? Kyseessä oli Osasto 41 kannattajaryhmän Ultras-tyyppisen alajaoston 15-16 vuotiaat natiaiset, jotka olivat vetäneet kunnon pohjat ja heillä lähti homma täysin lapasesta Koulukadun katsomossa. Nämä eivät ole mitään Ilveksen peruskannattajia. En ole varma ovatko he ensisijaisesti kiekkofaneja lainkaan.
Tuollainen U20-pelissä nähty käytös ja soihdut Liiga-pelissä on täysin tuomittavaa toimintaa. En TODELLAKAAN ole sitä mieltä, että kannattaminen sallii mitä vain! Kyse on kuitenkin vain urheilusta. Faniryhmien joukkoon on alkanut pesiytyä yksittäisiä jalkapallohuliganismista mallia ottaneita tapauksia. Näitä on muuten alkanut näkymään myös Tapparan kannattajaryhmässä. Tämä on erittäin huolestuttavaa kehitystä ja siihen pitäisi puuttua kovalla kädellä ennen kuin tilanne pahenee entisestään (Suomen löysä lainsäädäntö ei vain tahdo antaa organisaatioille riittävän hyviä työkaluja koviin otteisiin). Ilveksen peruskannattajista nämä huligaanitapaukset ovat kuitenkin erittäin kaukana. Ja halliin uskaltaa kyllä Ilveksen peleihinkin aivan hyvin tulla lasten kanssa kun vain valitsee katsomopaikan jostain muualta kuin fanikatsomopäädystä. Itsekin näin viisikymppisenä katselen ottelut nykyään paljon mieluummin vaikkapa rauhallisesta yläkatsomosta kuin fanikatsomon läheisyydestä. Fanikatsomosta olen pelejä tainnut paikan päällä katsella edellisen kerran joskus 15 vuotta sitten.
Siitä on aika kauan aikaa kun kannattamani seurajoukkue (Ilves, Arsenal, Green Bay Packers) on viimeksi voittanut jonkin merkittävän mestaruuden. Packers noista on viimeksi mestaruuden voittanut, mutta sekin tapahtui silloin kun en vielä seurannut aktiivisesti NFL:ää enkä siten ollut edes Packersin kannattaja.
Nyt Arsenal on kuitenkin erittäin lähellä isoa mestaruutta. Tai pikemminkin kahta. Todennäköisyydet alkavat olla aika isot sille, että tykkimiehet voittavat ainakin toisen Valioliigan tai Mestarien Liigan pytyistä. Minä jos joku tietää kuitenkin sen, ettei kannata olettaa mitään omista suosikkijoukkueista ennen kuin tilanne on matemaattisesti 100% varma. Ja senkin jälkeen pitää olla vielä pikkuisen varuillaan…
Sen tässä on taas tämän urheilukauden aikana oppinut, että vahingonilo näyttää olevan isolle osalle ihmisistä se paras ilo. Ilvestä lyötiin joka paikassa kuin vierasta sikaa koko kauden ja pleijarien alkaessa sekä media että suuri yleisö odotti kieli pitkällä sitä milloin ne taas sulavat, että saadaan lällätellä. KalPa-sarjassa tuli vielä iso pettymys kun Ilves ei sulanutkaan, mutta semifinaalien jälkeen päästiin sitten oikein urakalla lyömään lyötyä.
Arsenalin kohdalla on ollut tässä jo monta kuukautta sama tilanne. Media ja iso yleisö on odottanut malttamattomana milloin se vääjäämätön sulaminen taas kerran tapahtuu. Se olisi suuri yhteinen ilon hetki jos päästäisiin porukalla jälleen irvailemaan ”ikuiselle kakkoselle”.
Jokainen taaplatkoon tyylillään, ei siinä mitään. Omaan arvomaailmaan ei tällainen lyötyjen lyöminen kuitenkaan sovi. Älykäs kuittailu ja vittuilu esimerkiksi kaverien kesken toki kuuluu ehdottomasti asiaan ja sitä teen itsekin. Plus faktoja saa (ja pitääkin) kertoa ja analysoida objektiivisesti miksi taas kävi näin. Sen sijaan kollektiivinen silmät kiiluen sulamisten odottelu ja täysin yliampuvan kritiikin + paineen antaminen joukkueille, jotka eivät pitkään aikaan ole voittaneet mitään suurta on asia jota en itse ymmärrä. Mediat yleisesti ottaenkin myyvät ennen kaikkea sen negan kautta vähän joka asiassa. Lähinnä juuri sen takia koska jostain syystä ihmiset tykkäävät niin paljon muiden kärsimyksestä ja lyötyjen lyömisestä vieläkin alemmas.
Tämä yllä käsitelty aihepiiri nousi taas aika voimakkaasti agendalle sunnuntai-iltana West Ham – Arsenal pelin jälkihöyryissä. West Ham teki ottelun lisäajalla kulmapotkun jälkitilanteesta tasoitusmaalin, jossa tapahtui aivan päivänselvästi rike David Rayaa kohtaan. Tai pikemminkin kaksi rikettä. Toinen hamilainen repi paidasta Rayaa selkäpuolelta ja toinen puolestaan oli Rayan käsivarressa kiinni niin, ettei hän pystynyt kunnolla hyppäämään ylös. Olisi ollut täydellinen oikeusmurha jos tuo maali olisi jätetty voimaan.
Tämän ”vahingonilokansan” joukossa pettymys siitä, ettei saatukaan Arsenalin loppusulamista, oli niin valtaisa, että päivänselvästä tilanteesta saatiin monen toimesta tehtyä epäselvä ja osa näki jopa ihan Arsenalin suosimista tilanteessa. Eikä kyseessä todellakaan ollut pelkästään Cityn (jonka kanssa Arsenal mestaruudesta taistelee) kannattajat vaan paljon laajempi joukko. Itsekin sain yhdeltä Chelsea-fani kaveriltani viestin, jonka mukaan Arsenal olisi kuulemma ansainnut sen, että Hamin tasoitusmaali olisi hyväksytty. Perusteena kaverillani ja monella muulla oli se, että Arsenal on itse kauden aikana tehnyt monta samanlaista kulmamaalia, jotka on hyväksytty. Mikä ei toki pidä paikkaansa.
Arsu teki kieltämättä alkukaudesta kulmista maaleja joissa oltiin harmaalla alueella. Missään niistä maaleista rike ei ollut kuitenkaan läheskään niin räikeä kuin Hamin sunnuntain tilanteessa. Ne oli ennemminkin sellaisia tilanteita joissa Arsun äijä teki kriittisellä hetkellä pienen blokin tai kontaktin vastustajan molariin siten, että vastaantulo tai tarvittava liike myöhästyi pienen riittävän hetken. Mulle olisi ollut ihan ok jos heti kauden alussa olisi linjattu, että nuo ovat rikkeitä ja maalit hylätty. Mutta ei linjattu ja muutkin alkoi tehdä sitten samaa. Ei mitenkään voi olla ansaittua, että tuon vastapainoksi sitten hyväksyttäisiin loppukaudesta mestaruuden kannalta kriittinen maali jossa on täysin päivänselvä, räikeä rike!
On jännä ilmiö, että seuroja jotka menestyvät vuodesta toiseen tasaisen hyvin, mutta eivät syystä tai toisesta saa sitä kirkkainta kruunua, ei arvosteta käytännössä lainkaan vaan lähes pelkästään halveksitaan. Se mestaruus ja ykköseksi yltäminen vaatii yleensä aina kaikkien pientenkin asioiden natsaamista + usein myös hieman tuuria pitkän kauden aikana siihen päälle. Voi hyvin olla, että pitkä mestaruudeton putki on ihan vaan ”huonoa runia” näin pokeritermein ilmaistuna. Voi toki olla myös niin, että se pitkä mestaruudettoman putken painolasti vaikuttaa henkisellä puolella negatiivisesti juuri sen verran, että se ykkössija jää ottamatta. Ei kai tämä mikään suuri ihme olisi kun se media itse nimenomaan rummuttaa päivästä toiseen niitä sulamisjuttuja ja kyselee suunnilleen jokaisessa haastattelussa pelaajilta/valmentajilta/johdolta asiasta. On kuitenkin satoja pieniä tekijöitä ja muuttujia, jotka vaikuttavat siihen mestaruuteen pitkän kauden aikana. Ei kukaan pysty varmasti sanomaan mikä se pääsyy oli. Vaikka media onkin mestari kiteyttämään syyt aina täysin simppelin mustavalkoisiksi.
Tasaisesti kärkitiimien joukkoon sijoittuva seura on yleensä hoitanut paremmin asiansa kuin joku yhden kauden tähdenlento. Vaikkei voittaisi sitä mestaruutta. Media tekee kuitenkin näistä seuroista täydellisiä luusereita, jotka eivät tee suunnilleen mitään oikein. Ei voi muuta kuin ihmetellä tätä kulttuuria. Tämän kauden Ilves on yksi huvittavimmista esimerkeistä. Kun kausi lähti tuloksellisesti heikosti liikkeelle niin media keksi kaikki mahdolliset selitykset muukalaislegioonasta lähtien miksi Ilveksen joukkue oli täysin väärin kasattu ynnä muuta. Tämä kriittinen suhtautuminen ei edes muuttunut mihinkään vaikka Ilves oli runkosarjan jälkimmäisellä puoliskolla millä mittarilla tahansa sarjan top 2 joukkue. Media itse hehkutti kuukausitolkulla Tapparaa ja piti sitä varmana mestarina. Sitten kuitenkin kun koko kauden ajan haukuttu Ilves tippui tälle ”varmalle” mestarille välierissä niin Ipa olikin yhtäkkiä taas megasulaja. Mikä oli täysin ristiriitaista suhteessa median koko kauden ajan jatkuneelle kirjoittelulle! Yhtäkkiä sen koko kauden ajan haukutun joukkueen olisikin näköjään pitänyt tiputtaa koko kauden ajan hehkutettu Tappara! Erittäin loogista!
Eipä tullut Suomelle voittoa Euroviisuista. Itselle ei niin iso takaisku ollut, kun olin lyönyt jo aikoja sitten Betfairissa vetoa sen puolesta, ettei Suomi voita. Ei tosin pääse vedolla kovin kehuskelemaan kun Suomen kertoimet vain laskivat minun vetoni jälkeen. Anttonen oli tosin X:ssä koko ajan sitä mieltä, ettei Suomi voittoa ota niin kohtuullisen levollisin mielin sai vedon osalta olla.
Kahtena edellisenä vuonna oma suosikkibiisini oli voittanut viisut. Ei voittanut tällä kertaa. Oma suosikkini oli tänä vuonna Tanska, mutta sen mahdollisuudet menivät arvontaan. Ykköspaikalta ei oo taidettu oikein koskaan menestyä jättihyvin viisuissa. Kaipa niin moni äänestäjistä sitten tulee vasta kesken kisan katsomaan, että missaavat avausbiisit ja lopuista osa ehtii jo unohtaa ekat biisit kun yli parikymmentä kappaletta tykitetään siihen perään.
Bulgaria oli lopulta aika yllättävä voittaja vaikka sen kertoimet koko ajan finaalia kohti laskivatkin. Biisi oli menevä ja hyvä + ennen kaikkea Bulgaria oli onnistunut erittäin hyvin lavashownsa suunnittelussa. Sen myötä ei yllättänyt yhtään, että kappale sai eniten yleisöääniä. Se mikä sen sijaan yllätti oli raadin pisteet. Bulgarian kappale ei vaikuttanut kyllä yhtään sentyyppiseltä, joka olisi saanut paljon raatipisteitä. Ja itse asiassa omassa semifinaalissaan Bulgaria oli saanut vasta viidenneksi eniten raatipisteitä! Vaikka siitä semistä puuttui paljon ”raatisuosiollisia” biisejä. Sitten yhtäkkiä pari päivää myöhemmin Bulgaria sai kuitenkin finaalissa selvästi eniten niitä raatipisteitä! Aika hämärää ja epäilyttävää. Väkisinkin mieleen juolahtaa onko taustalla jotain Israelin voiton estävää ”suhmurointia”. Se kun olisi ollut melkoinen katastrofi viisuille. Miten tällainen operaatio olisi raatien osalta voitu käytännössä toteuttaa niin siitä minulla ei ole aavistustakaan. Kunhan spekuloin.
Suomen osalta se hype ajoittui ehkä liian aikaiseen vaiheeseen. Voi olla, että osa ehti jo kyllästyä kappaleeseen tai ainakin sen jättisuosikin asemaan. Ruotsin saunabiisillehän kävi vuosi sitten vähän samalla tavalla. Oli iso suosikki koko ajan ennen viisuja, mutta ei sitten lopulta ollut lähelläkään voittoa finaalissa. Urheilussakin ihmiset usein sympatisoivat altavastaajia niin ehkä Euroviisuissakin on nähtävissä jotain samaa. Kun Suomea on koko ajan hehkutettu ylivoimaisena ennakkosuosikkina niin se saa aikaan vastareaktion eli äänestetäänkin sitten jotain muuta. Joko sen takia, että halutaan mieluummin jonkun yllättäjän voittavan tai sitten ajatellaan että kun ”kaikki muut” kerran äänestävät Suomea niin itse halutaan nostaa mieluummin jotain muuta maata ylemmäs. Täyttä omaa spekulointia toki tämäkin.
Melkoisen kova oli urheilutarjontakin viikonloppuna nyt kun jääkiekon MM-kisatkin starttasivat. Eilen oli tarjonnassa mm. kuusi MM-kisapeliä, kuusi Valioliiga-ottelua ja Golfin majorin päätöspäivä. Kaiken huipuksi minun ehkäpä kaikkien aikojen rakkain elektroniikkalaitteeni eli Humaxin tallentava digiboksi päätti sitten hajota lopullisesti juuri eilen eli miltei pahimpana mahdollisena päivänä!
On ollut ihan uskomattoman hyvä laite! Yli 15 vuotta on jo palvellut minua pyyteettömästi ja voitte varmaan kuvitella, että on sitten ollut pikkaisen kovalla käytöllä! 
Miltei jokaikinen viikonloppu on urheilu pyörinyt aamusta iltaan boksin kautta samalla vielä tallentaen toista kanavaa. Ja toiminut aina tähän kevääseen saakka kuin junan vessa! Nyt viimeisen 1-2 kuukauden aikana boksi sitten alkoi viimein osoittaa väsymisen merkkejä. Ennen kaikkea laitteen käynnistyminen alkoi kestää ihan tolkuttoman kauan. Sitten kun viimein sai itsensä päälle niin toimi kyllä ihan ok. Ennen kuin sitten eilen kosahti täysin. Kuva meni ensin ihan pirstaleiseksi eikä siihen mikään auttanut. Ei päältä pois laittaminen ja uudelleenkäynnistys. Ei virtojen katkaiseminen kokonaan sähköjohto irrottaen ja huilauttaen. Boksi ei vaan saanut enää käynnistettyä itseään siten, että kanavat näkyisivät.Lepää rauhassa rakas Humax! Teit uskomattoman pyyteetöntä työtä ja olit aina valmiina raatamaan! Lukemattomia ilon ja surun hetkiä tuli vuosien varrella urheilun saralla koettua välitykselläsi!
Se on siis sittenkin mahdollista! Nimittäin se, että minun suosikkijoukkueeni voittaa mestaruuden!
Kyllä tässä ehti jo aika pitkään miettiä, että maailmassa on pakko vaan olla joku näkymätön luonnonlaki mun fanitustiimieni pyttyjen estämiseksi. Vaikka Arsenalin kannattamista ei tunnetasolla voi sinänsä verrata Ilvekseen niin tosi hyvältä Valioliigan mestaruus tuntui. Kyllä tuossa viime maanantaina pääsi jo aika aitoihin Arsenal-kannattajien fiiliksiin kun katseli Burnley-ottelun viimeistä varttia. Olihan se oikeasti tuskaista ja pelottavaa seurattavaa, vaikkei Burn lopulta saanut siinä edes yhtään maalipaikkaa. Liian hatara kuitenkin aina pakkovoiton edessä tuollainen yhden maalin johto mitä vain puolustetaan. Itse mestaruus ratkesi sitten seuraavana päivänä Cityn tiputettua pisteitä Bournemouthin vieraana. Niin paljon parempi Bou tuossa pelissä oli, että City olisi ansainnut parin-kolmen maalin tappion. Mutta tasapelikin riitti Arsenalille varmistamaan mestaruuden. Hyvältä tuntui totta kai, mutta jotenkin se mestaruus konkretisoitui kunnolla vasta eilen taiston jo tauottua. Yllätin vähän jopa itsenikin kun kyllä ne silmäkulmat vaan kostuivat siinä vaiheessa kun Martin Ödegaard nosti mestaruuspytyn ilmaan. En oikein osaa edes selittää miksi. Kai siinä jostain sisältä vaan purkautui yli parin vuosikymmenen patoutumat ja pettymykset fanitusrintamalta. Jos Ilves vielä minun elinaikanani sattuisi mestaruuden voittamaan niin silloin varmaan vollottaisin kuin pikkuvauva!
Mikel Arteta on totta kai se suurin hahmo Arsenalin mestaruuden takana. Mielestäni siirtorintamalla Arsenal ei ole vieläkään loistanut mitenkään erityisesti, vaikka toiminta parempaan suuntaan on mennytkin heikoimmista ajoista. Arteta teki näistäkin palasista kuitenkin mestarijoukkueen ja siitä isot krediitit. Yleisesti ottaen mä oon tosi tyytyväinen siihen, että Artetalle kaikki kaikessa on voittaminen. Kaikki kivet käännetään ja sitä etua haetaan pienistäkin asioista + etitään porsaanreikiä, joita voisi hyödyntää. Eikä välitetä pelityylistä, sen viihdyttävyydestä ja kritiikkivyörystä mitä siihen kohdistuu joka puolelta. Kaiken keskiössä on voittaminen. Se on juuri se asenne, joka Arsenalilta pitkään puuttui ja esim. Ilvekseltä puuttuu kiekon puolella edelleen. Muut haukkukoon ja kritisoikoon ympärillä niin paljon kuin sielu sietää. Ytimessä on ollut vain ja ainoastaan kaikkien kivien kääntäminen ja sitä myötä mestaruustodennäköisyyksien maksimointi. Mestaruuksia ei yleensä voiteta anteeksipyytelemällä ja vetämällä viimeisen päälle viihdyttävää fair play -futista.
Eipä ole näkynyt Citystä nyt mitään sulamisjuttuja. Mitään muuta ei olisi Arsenalista nähtykään jos homma olisi lopussa kääntynyt toisinpäin. Minun mielestäni Cityllä oli paperilla tällä(kin) kaudella kovempi nippu kasassa kuin Arsenalilla. Tai toki se materiaali on vähän kaksijakoinen joukkueilla. Arsenal vie varmaan nimiinsä niukasti puolustavat palikat, mutta City vie sitten kyllä räikeästi hyökkäävät nimet. Verrataanpa pelipaikoittain ykkösmiehistöä:
Haaland vs Gyokeres: Sanomattakin kai selvää, että tämä menee selvästi Citylle.
Doku vs Trossard: Vasen laita on ollut Arsenalin murheenkryyni jo pitkään. Ei sinne oikein ole löydetty maailmanluokan kaveria kun Martinellikin hyytyi ihmeellisesti lupaavan alun jälkeen. Kyllä minä tämänkin parin niukasti Cityn eduksi pistäisin, vaikka Trossard täytti ihan ok paikkansa tällä kaudella.
Saka vs Semenyo: Kun puhutaan tämän kauden vireestä niin tämäkin menee Cityn eduksi. Saka kärsi loukkaantumisista ja pelasi vain muutamia huippupelejä tällä kaudella. Semenyo loisti alkukaudesta Bournemouthissa ja loppukaudesta Cityssä vaikka veti melkein koko kauden 90-minuuttisia.
Cherki vs Eze: Menee heittämällä Citylle. Eze väläytteli vain silloin tällöin. Cherki oli vaarallinen aina kentällä ollessaan. Aika ihmeellisesti Pep jätti kauden ihan viimeisissä otteluissa Cherkin penkille. Se oli mielestäni virhe.
Hyökkäävät laitapakit O’Reilly – Nunes vs Calafiori – Timber menee aika lähelle tasan. O’Reilly oli huikea, mutta Timber taas vastaavasti biittaa mielestäni Nunesin. On tosin huomattava, että Cityllä O’Reilly ja Nunes pysyivät lähes koko kauden terveinä siinä missä Calafiori ja Timber kärsivät loukkaantumisista. Käytännössä siis pelanneiden osalta tämäkin osasto meni Cityn hyväksi.
Hyökkäävissä penkkimiehissä Arsenalilla on ehkä aavistuksen enemmän määrää, mutta laatu menee kyllä silläkin osastolla Citylle. Sinne jää Cityllä kuitenkin vielä mm. Fodenia, Marmoushia, Savinhoa, Reijndersiä ja Ait Nouria.
Puolustavat pelaajat menee tosiaan Arsun eduksi. Ainakin toppariosasto + keskikentän pohja Rice. Plus varmaan niukasti myös ykkösmolari Raya vs Donnarumma, vaikka Donnarummakin veti kyllä ihan hyvän kauden.
Kovasti on Arsenalin pelityyli kerännyt kritiikkiä, mutta kun tekee tätä vertailua pelipaikoittain Cityyn niin eihän tykkimiehillä ollut mitään muuta mahdollisuutta voittaa mestaruutta kuin rakentaa taktiikka puolustuspelin kautta! Jos Arsenal tällä miehistöllä olisi lähtenyt vetämään jotain viihdyttävää päästä päähän futista niin taistelu mestaruudesta olisi ollut jo hyvissä ajoin ohi. Totta kai valmennuksen tehtävä on luoda pelityyli, joka rakentuu joukkueen vahvuuksien ympärille. Kulmapotkuista Arsenal repi vielä sen tarvittavan lisäedun muihin. Kuten jo aikaisemmin totesin: Kaikki kivet käännettiin! Sitä kutsutaan voittajamentaliteetiksi. Voisi media ja suuri yleisö alkaa arvostamaan tuota puolta. On se jännä kun ”sulaminen” on muka se kaikista pahin asia mitä joukkueelle voi tapahtua, mutta sitten ei kuitenkaan kelpaa sekään, että kaikki mahdollinen tehdään sen voittamisen ja mestaruuden eteen!
Being fan of the CHAMPIONS!
Maailmanmestaruushan sieltä MM-kisoista pärähti!
Kaksi kisojen selvästi parasta joukkuetta kohtasi finaalissa. Eipä Suomen ja Sveitsin tasossa näissä kisoissa juuri mitään eroa ollut. Ihan kolikonheittoa oli. Sveitsi voitti keskinäisen niukasti alkulohkon päätöspelissä ja me voitettiin sitten niukasti finaali. Yhtä hyvin olisi voinut mennä toisinpäin. Hyvältähän mestaruus tuntui, mutta samalla väkisin hieman säälitti Sveitsin kohtalo. Taas kerran yhden maalin pelissä turpaan finaalissa. Mahtavan tunnelman luonut kotiyleisö (”pikkaisen” oli eroa esim. Suomen kotikisoihin) ja Sveitsi ihan kiekkomaana olisi ansainnut jo mestaruuden. Mutta urheilu osaa olla raadollista. Kyllä se Sveitsikin sen mestaruutensa kuitenkin jossain vaiheessa saa.Suomen kultamitali oli totta kai ennen kaikkea koko joukkueen voitto. Isoimpien otsikoiden ulkopuolelta voisi nostaa esiin ainakin kolme kovaa tekijää. Aatu Räty, Henri Jokiharju ja Nikolas Matinpalo.
Rädyltä aivan suvereenia dominointia aloitusympyrässä koko kisoissa, mutta etenkin finaalissa! Oli hienoa seurattavaa kuinka Räty kaapi kerta toisensa jälkeen tärkeitä aloituksia Suomelle. Oli yksi tärkeä tekijä siinä, että pelin virtaus pysyi finaalissa toisen erän lopun heikkoja hetkiä lukuun ottamatta pääosin Leijonilla.
Jokiharju oli minulle, niin kuin varmaan monelle muullekin, aika tuntematon kaveri ennen tämän vuoden maajoukkue-esiintymisiä. Miehen pelin taso kahteen suuntaan teki kuitenkin ison vaikutuksen. Valittiin MM-turnauksessa ansaitusti Suomen kolmen parhaan pelaajan joukkoon.
Liigaa kun on erittäin aktiivisesti tullut seurattua jo vuosikymmeniä niin lähes poikkeuksetta sitä kyllä tunnistaa jo Suomessa pelattavien otteiden perusteella ne suomalaiset keillä on NHL-potentiaalia. Viimeisen 10 vuoden aikana tähän sääntöön on ollut kuitenkin kaksi poikkeusta: Joel ”Fucking” Kiviranta ja Nikolas Matinpalo! Kiviranta vaikutti Sportissa pelatessaan niin perus keskitason Liiga-jyrältä kuin olla ja voi. Itse ihmettelin aikoinaan jo isosti valintaa MM-kisajoukkueeseen. Niin vaan kaverista kuoriutui kuitenkin NHL:n vakiomies ja ratkaisija jopa pleijareissa siellä. Nikolas Matinpaloa kun katseli oman Ilveksen paidassa kaudella 2020-21 niin ei olisi tullut pieneen mieleenkään, että mies vetäisi joskus NHL:n isoissa valoissa! Matinpalo ei tahtonut mahtua tuolla kaudella edes pelaavaan kokoonpanoon Ilveksessä ja niinpä hän siirtyikin kesken kauden Ässiin. Siellä hän sai tarvittavaa vastuuta, kehittyi sen myötä ja loppu on historiaa. Ällistyttävimpiä NHL:ään nousijoita mitä minä oman elämäni aikana muistan! Ja hienosti veti Matinpalo maajoukkuepaidassakin näissä kisoissa. Puolustussuuntaan loistava kaveri. En muista yhtä ainoaa isoa virhettä koko turnauksessa.
Sitten nimenomaan niistä isoista otsikoista ja median valokeilasta haluan minäkin nostaa vielä erityisesti kolme nimeä esiin. Ensimmäisenä mies, josta kieltämättä näin Ilves-miehenä edelleen on aika ristiriitaiset fiilikset. Mies, joka on saanut aivan uskomatonta löylytystä osakseen ja jolle käytännössä koko suuri yleisö + media olisi halunnut potkut viimeistään viime keväänä. Kyseessä on tietenkin Antti Pennanen. Itse kirjoitin blogiin vuosi sitten epäonnistuneiden MM-kisojen jälkeen näin:
Vaikka näin Ilves-ajanjaksonsa jäljiltä Pennanen on todella kaukana omista suosikkivalmentajistani tai -hahmoista niin vähän käy miestä silti sääliksi tämä armoton ruoskiminen. Ihan älytöntä on tuo löylytys aina tuloksellisesti heikkojen MM-kisojen jälkeen ja päävalmentaja tietenkin ottaa ison osan siitä. Eihän tätä toki onnistumiseksi voi laskea, mutta hyvin odotettu oli tulos. Synkistely mennyt taas vaihteeksi ihan överiksi. Tuolla rosterilla vs muiden rosterit mitalisija olisi vaatinut ylisuorittamista. Ei se Jalonenkaan kahtena edellisenä keväänä tämän kummempaa tulosta saanut aikaiseksi. Peliesityksetkin kieltämättä olivat Leijonilta pääosin valjuja turnauksessa, mutta oli tuossa loppua kohden positiivisiakin merkkejä havaittavissa Kanadaa ja USA:ta vastaan. En minäkään Pennasta olisi halunnut maajoukkueen peräsimeen, mutta nyt kun mies kerran sinne on valittu niin ei häntä vielä tässä vaiheessa ole mitään järkeä pois kenkiä. Katsellaan nyt vielä ainakin seuraava kausi tapahtuuko mitään kehitystä.
Selvästikin sitä kehitystä on tapahtunut, ennen kaikkea henkisellä puolella. Valmentaahan Pennanen on aina osannut noin periaatteessa. Ilves-aikakauden aikana tapahtui kuitenkin jotain miehen pääkopan sisällä. Varmaa totuutta ei tietenkään voida tietää, mutta vahvastihan se siltä näytti, että Pennanen tietyllä tavalla murtui henkisesti massiivisten paineiden alla. Sen jälkeen hän on kokenut vielä aivan sairasta painetta, painostusta ja likavyöryä maajoukkueen peräsimessä ollessaan. Selvästi koettelemukset ovat kuitenkin kasvattaneet Pendoa ihmisenä ja valmentajana. Hän on saanut itseluottamuksensa takaisin ja sitä myötä pystynyt keskittymään pelkästään siihen missä hän on kiistatta hyvä eli jääkiekkojoukkueen valmentamiseen. Pennasesta ei Ilves-ajalta kovin lämpimiä muistoja minulle jäänyt, mutta kukaan ei ansaitse tuollaista paskavyöryä mitä hän on saanut osakseen. Siinä mielessä olen iloinen myös hänen puolestaan Suomen tämän kevään MM-kullasta.
Tällä hetkellä muuten Ilveksen urheilutoimenjohtaja Timo Koskela kokee koko lailla sitä samaa mitä Pennanen aikoinaan. Ilvesläiset antavat hänelle aivan uskomattomat määrät paskaa niskaansa. Siis miehelle, joka on koonnut Ilvekseen ei sarjan top 3 budjeteilla joukkueet, jotka ovat runkosarjassa keränneet kaikista eniten sarjapisteitä Liigassa viimeisen viiden kauden aikana! En toki minäkään allekirjoita kaikilta osin Koskelan tekemisiä, hankintoja ja päätöksiä, mutta aivan kuten Pennasenkin kohdalla niin kritiikki on mennyt AIVAN TÄYSIN ÖVERIKSI.
Toisena nimenä MM-joukkueesta pakko nostaa Mikael Granlund. On uskomattoman hieno mies! Aina valmiina tulossa Leijonia auttamaan ja aina laittaa maajoukkueessa parasta pöytään! Nytkin taisi jotain pientä vaivaa olla kun joutui jättämään Leijonien harjoituksia väliin, mutta peleissä teki taas kaiken sen minkä pystyi. Eilinen finaali ei ehkä ollut Granlundilta pelillisesti ihan parasta, mutta kaikkensa taas teki Leijona-paidan eteen. Pelasi lähes 25 minuuttia eli kaikista eniten kaikista Suomen pelaajista.
Sitten Aleksander Barkov. Minulla on aika iso kynnys tykätä ja kehua Tappara-taustaista pelaajaa. Barkov jr on vain yksinkertaisesti huikeiden pelitaitojensa lisäksi niin miellyttävä persoona, että kyllä hän vain sulattaa paatuneimmankin Ilves-sydämen. Ero on melkoinen jos vertaa vaikka esimerkiksi toiseen Tappara-legendaan Ville Niemiseen. Hänen naamansa näkeminen ja kommenttiensa kuuntelu saa allekirjoittaneen pulssin nousemaan jokaikinen kerta. Barkovista ei sen sijaan voi muuta kuin tykätä. Hänessä on sellaista raipemaista vaatimattomuutta yhdistettynä vakuuttavan rauhalliseen ja miellyttävään olemukseen. Ja rauhalliseen myös siellä kentän puolella toisin kuin aina ajoittain Raipella. Ja onhan Barkov vain uskomattoman hyvä jääkiekkoilija käytännössä pelin kaikilla osa-alueilla.
Harva taitaa enää muistaa nuoremman Barkovin isää, Aleksander Barkov senioria. Hänestä ne mielikuvat eivät yhtä mieluisia ole. Sen verran inhottava vastus oli niin pitkään Ilvekselle Tapparan paidassa aikoinaan. Kova peluri oli Barkov seniorikin vaikkei toki ihan poikansa veroinen kuitenkaan. Oli takuuvarma 40-50 tehopisteen mies SM-Liigassa. Isokokoinen kaveri, jonka suojauksesta oli lähes mahdotonta saada kiekkoa pois. Ja pelitaitojakin ihan riittämiin. Pojasta on kuitenkin polvi vielä hienosti parantunut.
Leijonat pyyhki mukavasti Arsenalin Mestarien liigan pettymyksen unholaan. Me ollaan hetken aikaa taas sankareita kaikki!
Laitetaanpa tässä jalkapallon MM-kisoja odotellessa tällä viikolla Valioliigakautta 2025-26 pakettiin muidenkin kuin Arsenalin osalta. Startataan joukkueista ja posipuolelta.
Positiiviset yllättäjät top 5
- Bournemouth
- Sunderland
- Brentford
- Aston Villa
- Leeds
Aika monen papereissa Sunderland oli varmaankin se kauden positiivisin yllättäjäjoukkue. Itse nostan kuitenkin Bournemouthin jopa sen edelle. Viime kesänä Bournemouthilta lähti käytännössä koko sen avauskokoonpanon puolustuslinja. Juuri kukaan ei uskonut, että lähtijät pystyttäisiin paikkaamaan, vaan Bournemouthin verkon uskottiin soivan oikein urakalla. Eikä Boun puolustus toki sarjan pitävimpiä ollutkaan, mutta hämmästyttävän hyvin se odotuksiin nähden kuitenkin suoriutui. Esimerkiksi Liverpool päästi kauden aikana vain yhden maalin vähemmän kuin Bournemouth ja Newcastle päästi jopa maalin enemmän. Tammikuun siirtoikkunassa Boulta vietiin vielä hyökkäyspään ylivoimainen ykköstalismaani Antoine Semenyo. Näkyikö tämäkään millään tavalla joukkueen esityksissä? No eipä näkynyt vaan joukkue lopetti kautensa uskomattomasti 18 tappiottomaan otteluun! Esimerkiksi mestari Arsenal ylsi kauden aikana parhaimmillaan vain 11 tappiottoman ottelun putkeen. Andoni Iraola on minun ehdoton valintani Valioliiga-kauden 2025-26 parhaaksi manageriksi. Bournemouthin ja Iraolan suorituksen arvoa nostaa se, ettei joukkue edistyneiden tilastojen mukaan ollut edes mitenkään onnekas kauden aikana vaan maaliodottamienkin perusteella Bou sijoittui sarjassa suunnilleen sille sijalle minne ansaitsikin sijoittua.
Sunderlandin kaudelle ja taistelutahdolle on nostettava hattua. Seitsemäs sija ja paikka Eurooppa-liigaan on uskomaton suoritus ennen kauden alkua putoamaan tuomitulta joukkueelta. Samaan hengenvetoon on pakko kuitenkin todeta, että joukkue oli myös onnekas kauden aikana. Maaliodottamien perusteella Sunderlandin ei olisi pitänyt sijoittua likimainkaan niin korkealle kuin minne se nyt sijoittui. Tästä kertoo osaltaan myös kuuden maalin verran pakkasen puolelle jäänyt maaliero. Pitkän kauden aikana tehtyä tulosta on kuitenkin pakko arvostaa ja kunnioittaa. Sunderland oli todellinen tillilihajoukkue koko kauden ajan. Se taisteli jokaisesta pallosta kuin hullu etenkin kotistadionillaan hurmosmaisen kotiyleisönsä edessä ja oli usein parhaimmillaan otteluiden viimeisillä varteilla kun sarjapisteiden kohtaloa alettiin toden teolla ratkomaan. Sunderland nojasi etenkin puolustus- ja maalivahtipeliinsä. Joukkue päästi neljänneksi vähiten maaleja koko sarjassa. Sunderland oli hieno tarina ja piristysruiske tämän kauden Valioliigassa. Tuuriakin tosiaan oli kuitenkin matkassa mukana ja sen takia nostin Bournemouthin Sunderlandin edelle positiivisten yllättäjien listallani.
Brentford kärsi Bournemouthin tapaan isoja, isoja menetyksiä viime kesän siirtoikkunassa. Joukkueesta lähtivät muun muassa sarjan yksi parhaista hyökkäyspään tutkapareista Bryan Mbeumo-Yoane Wissa ja ykkösmaalivahti Mark Flekken. Monet arvioivat lontoolaisjoukkueen romahtavan jopa putoamistaistoon saakka tällä kaudella. Mitä vielä. Brentfordin ”Moneyball”-tyylinen johtamistapa osoitti jälleen kerran toimivuutensa ja isoista menetyksistä huolimatta se jopa nosti pykälällä edelliskauden sijoitustaan. Pahasta loukkaantumisesta pelikuntoon toipunut Igor Thiago täytti mainiosti Wissan saappaat ja Dango Ouattara paikkasi riittävän hyvin Mbeumon jättämää massiivista aukkoa. Brentford pelasi varsinkin kauden ensimmäisellä puoliskolla ajoittain aivan loistavaa jalkapalloa ja jossain vaiheessa jopa paikka ensi kauden Mestarien liigassa näytti täysin realistiselta. Loppukautta kohden suurin lento taittui kuitenkin jonkin verran ja sen myötä seura jäi lopulta kokonaan ilman europaikkaa. Se on kuitenkin tulossa lähitulevaisuudessa, sillä sen verran laadukkaasti seuraa johdetaan vuodesta toiseen.
Aston Villan Valioliiga-kauden 2025-26 ei voi millään tavalla sanoa olleen häikäisevä pelillisesti. Joukkue aloitti kautensa täysin katastrofaalisesti. Hyökkäyspeli oli täysin jäässä eikä Villa saanut tehtyä maalin maalia kauden neljässä ensimmäisessä ottelussa. Unai Emerylle on kuitenkin nostettava hattua. Hän onnistui kääntämään erittäin vaikean alun ehdottoman positiiviseksi kaudeksi. Neljäs sija Valioliigassa oli mainio suoritus varsinkin kun joukkueella oli samalla iso panostus Euroopan kentille. Se tuottikin parhaan mahdollisen tuloksen Eurooppa-liigan pytyn muodossa. Neljäs sija Valioliigassa + Eurooppa-liigan mestaruus oli siinäkin mielessä loistava taidonnäyte Emeryltä, että Villan pelaajamateriaali oli varsin kapea eikä Emery juurikaan avainmiehiään kierrättänyt kauden aikana. Peli ei säkenöinyt mutta Emery tiesi koko ajan mitä tehdä. Valioliigasta haettiin minimieffortilla tarvittavat tulokset, jotta energiaa säästyi riittävästi torstain Eurooppa-liigan otteluihin.
Leedsin sarjasijoitus 14 oli vain pieni positiivinen yllätys, mutta peliesityksistään joukkue saa sitäkin suuremman plussan. Leeds pelasi pääosan kaudesta odotuksiin nähden erinomaista jalkapalloa. Intensiivisyys oli peleissä kohdallaan ja hyökkäyspeli tuotti mukavasti maalipaikkoja. Vain heikko viimeistely piti Leedsin mukana putoamistaistossa melkein kauden loppuun saakka. Leeds teki kauden aikana peräti 14 maalia vähemmän kuin mitä sen maaliodottamien mukaan olisi pitänyt tehdä! Daniel Farke oli oppinut läksynsä edellisistä Valioliiga-visiiteistään ja onnistui nyt Leedsin peräsimessä taktisesti huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin Norwichissa. Leeds oli intensiivinen ja yhtenäinen joukkue, joka pelasi laadukasta jalkapalloa ilman suuria tähtiä. Ehdottoman positiivinen ilmestys Valioliiga-kaudelle 2025-26.
Muista joukkueista positiivisen puolelle voidaan laskea ainakin Arsenalin, ManUn, Brightonin ja Evertonin kaudet.
Jatketaan sitten negapuolelle Valioliigakauden 2025-26 osalta.
Pettymykset top 5
- Liverpool
- Chelsea
- West Ham
- Tottenham
- Newcastle
Pahoja pettymysjoukkueita Valioliigassa riitti kaudella 2025-26. Niistä on suorastaan ylitarjontaa ja on yllättävän vaikea laittaa joukkueita pettymysjärjestykseen. Nostetaan nyt niukaksi ykköseksi kuitenkin Liverpool, joka lähti viime kesän kovien hankintojensa myötä selvänä mestarisuosikkina kauteen. Peli ei näyttänyt kuitenkaan missään vaiheessa likikään mestaritasoiselta suorittamiselta. Kausi käynnistyi onnekkaiden voittojen merkeissä, mutta heti alusta lähtien Poolin pelissä oli nähtävissä isoja ongelmia. Eikä Arne Slot niitä ongelmia saanut missään vaiheessa kunnolla selätettyä. Mohamed Salahin taso romahti yllättävän pahasti ja käytännössä kaikki viime kesän isot hankinnat Wirtz, Isak ja Frimpong floppasivat. Silti Slotin olisi pitänyt pystyä nähtyä parempaan. Liverpoolin hyökkäyspeli oli koko kauden miltei pelkästään Dominik Szoboslain varassa. Slot maksoi pelillisesti lähes umpisurkeasta kaudesta lopulta ansaitusti työpaikallaan.
Chelsean rosteri näytti ennen kauden alkua laadukkaalta ja laajalta. Siksikin kymmenes sija ja kokonaan Euroopan kentiltä ulkopuolelle jääminen on suorastaan häpeällinen suoritus Lontoon sinisiltä. Etenkin joukkueen hyökkäyspeli takkusi loppukaudesta pahemman kerran. Maaliskuun alusta toukokuun alkuun joukkue veti kahden kuukauden jakson tekemättä maaliakaan Valioliigassa! Se on melkoinen suoritus Chelsean hyökkäyspään kalustolla. Cole Palmerin taso on tippunut hämmästyttävän paljon ja hän oli tällä sesongilla todella kaukana seuran talismaanista. Brightonista siirtynyt Joao Pedro veti kelpo kauden, mutta kakkoshyökkääjäksi hankittu Liam Delap floppasi sen sijaan pahasti. Viime kesän hankinnoista myöskään Jamie Gittens ja Alejandro Garnacho eivät olleet minkäänlaisia vahvistuksia. Tästä huolimatta hyökkäyksen olisi pitänyt tuottaa selvästi nähtyä enemmän tehoja. Puolustusongelmia selitti ainakin osittain loukkaantumiset. Ensi kaudeksi Chelsean pitää saada homma toimimaan paljon paremmin, vaikka siirtorulettia lienee taas luvassa. Seurajoukkueiden MM-titteli ei katastrofaalisen Valioliiga-kauden jälkeen enää paljon kannattajien mieltä lämmitä.
Valioliigan krooninen alisuoriutuja West Ham onnistui tällä kaudella alittamaan jopa vielä aikaisempienkin kausiensa ”näytöt” päätyen lopulta viimeisen putoajan paikalle. Kun seuran viimeisen 10 vuoden aikaansaannoksia tarkastelee niin pakko kai vain todeta, että putoaminen oli täysin ansaittua. West Hamin puolustus vuoti alkukaudesta kuin reikiä täynnä oleva soutuvene. Graham Potterin tilalle Hammersin peräsimeen vaihdettu Nuno Espirito Santo sai vasta kevätpuolella joukkueen pelaamisen solidimmaksi, mutta putoamiselta se ei enää West Hamia pelastanut. West Hamin rosteri ei paperilla missään tapauksessa putoajajoukkueelta näyttänyt, mutta syystä tai toisesta joukkueen syyskausi meni täysin vihkoon. Ehkäpä putoaminen Championshipiin on se viimeinen herätyskello seuran johdolle, että asioiden on muututtava ja isosti mikäli lontoolaisseura meinaa vielä joskus palata Valioliigan suurten seurojen uskottavaksi haastajaksi.
Myös Tottenhamin Valioliiga-kausi 2025-26 oli viittä vaille täydellinen fiasko. Joukkue onnistui kuitenkin lopulta nipin napin säilyttämään sarjapaikkansa. Toisin kuin West Hamin kohdalla niin Spursin surkeaan kauteen loukkaantumiset käyvät ainakin osaselityksenä. Lontoon valkoiset kärsivät kauden aikana uskomattoman määrän avainpelaajiensa loukkaantumisista. James Maddison, Dejan Kulusevski, Mohamed Kudus, Dominik Solanke, Richarlison, Cristian Romero, Vicario… Pahoista loukkaantumisista kauden aikana kärsineiden Tottenham-pelaajien lista on lähes loputon. Siltikään joukkueen ei olisi pitänyt romahtaa sentään putoamistaistoon saakka. Kauden aikana nähtiin kahdetkin potkut päävalmentajalle kun sen paremmin Thomas Frank kuin Idor Tudorkaan eivät saaneet Spursin peliä uomiinsa. Loppukauden paniikkitunnelmissa palkattu Roberto De Zerbi onnistui lopulta hoitamaan sen tärkeimmän eli säilymisen ja hänen varassaan on pitkälti Tottenhamin tulevatkin toiveet noususta kahden peräkkäisen surkean Valioliiga-kauden jälkeen sarjan top 8 joukkueeksi.
Newcastle menetti kauden alussa pitkän saagan päätteeksi Alexander Isakin Liverpooliin, mutta kun tilalle hankittiin Brentfordissa loistanut Yoane Wissa ja Saksan huippulupaus Nick Woltemade, piti kaiken olla hyökkäyksenkin osalta kunnossa. Wissa ei päässyt kuitenkaan missään vaiheessa sisään Eddie Howen pelisysteemiin ja Woltemadekin hyytyi pahasti lupaavan alun jälkeen. Niinpä Newcastlen ykköshyökkääjänä viilettikin loppukaudesta melkoisen yllättävästi William Osula. Harakoiden alkukausi sujui vielä kelvollisesti, mutta selkäranka katkesi kauden jälkimmäisellä puoliskolla viimeistään Bruno Guimaresin loukkaantumiseen. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että Howen eväät on syöty Newcastlen peräsimessä. Tällä kaudella harakat olivat Valioliigassa kuin varjo Howen parhaiden päivien intensiivistä taistelufutista pelaavasta nipusta. Sija 12 oli todella heikko suoritus ennen kaikkea Howelta. Kautensa ”kruunuksi” Newcastle hävisi vielä molemmat ottelut paikallisvihollistaan Sunderlandia vastaan.
Valioliigakauden 2025-26 muiksi pettymysjoukkueiksi voidaan laskea ainakin Nottingham, Crystal Palace ja Wolves.
Huhheijaa! Ovat nämä 48 joukkueen jalkapallon MM-kisat vaan tosi kova setti! Varsinkin kun iso osa peleistä tulee vielä yöllä Suomen aikaan. Niin kovaa järjestelyä normaaliin elämänrytmiin kisat ovat tässä vaatineet, että blogiinkaan en ole ehtinyt kuukauteen kirjoittamaan mitään. Mutta uskokaa tai älkää niin jokaikisen ottelun olen kisoista onnistunut katsomaan!
Suorana toki en sentään kaikkia pelejä ole katsonut vaan yön ja aamuyön matsit on tullut katseltua vasta jälkinä. Melkoista taiteilua se on taas vaatinut, että pysyisi tulospiilossa. Enkä sen osalta täysin ole onnistunutkaan. Parin pelin voittajasta olen spoilaantunut ja parista muusta lisää spoilaantunut sen verran, että jatkoaika tulee. Matsit olen kuitenkin aina katsonut spoileista huolimatta.
Eipä tähänkään päivitykseen ehdi vielä mitään syvääluotaavaa kirjoittamaan kisoista, mutta ajattelin nyt kuitenkin jonkun päivityksen viimein tehdä. Sellainen yleisvaikutelma MM-kisoista minulla on ehdottomasti positiivisen puolella. Aika monen muun tapaan olin etukäteen aika skeptinen 48 joukkueen kisojen toimivuudesta varsinkin kun lopputurnauksessa ei todellakaan ole ne maailman 48 kovinta maata. Tasoerot on kuitenkin olleet pienempiä kuin odotin. Aika vähän loppujen lopuksi on ollut sellaisia täysin yksipuolisia murskaamisia. Toki suosikit silti pääosin ovat kisoissa edenneet pitkälle ja oikein isot yllätykset ovat olleet vähissä. Matsit ovat kuitenkin keskimäärin olleet mielenkiintoisempia ja tasaisempia kuin ennen kisojen alkua oletin.
Jos minun pitäisi tässä vaiheessa kisoja valita yksi ottelu, jossa jonkun maan suoritus on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen niin valintani olisi (ehkä jopa aika yllättäen?) Ranskan esitys tuossa historiankirjoihin omanlaiseksi klassikko-otteluksi varmasti jäävässä neljännesfinaaliottelussa Paraguayta vastaan. Kun puhutaan ranskalaisista kansana ja jalkapalloilijoina niin ainakaan minulle ei ensimmäisenä tule mieleen hermon kestävyys ja se, että he sietävät hyvin provosointia ja sitä, että heidän egojaan koetellaan. Paraguayta vastaan he kestivät kuitenkin henkisesti kaiken! Siis AIVAN KAIKEN!
Oli mielestäni aivan uskomaton suoritus kuinka koko Ranskan joukkueen kasetti kesti noin loistavasti kaiken paraguaylaisten suorittaman sikailun ja henkisen provosoinnin! Tästä menee toki iso sulka hattuun ennen kaikkea päävalmentaja Didier Deschampsille. Hän oli selkeästikin valmistanut joukkueensa täydellisesti otteluun. Pelaajat olivat henkisesti täysin valmistautuneet kaikkiin niihin koiruuksiin mitä Paraguay ottelussa harrasti. Maaginen suoritus koko Ranskan tiimiltä! Jalkapallon pelaamisessahan Ranska on kisojen paras joukkue ja se ainoa kysymysmerkki heidän kohdallaan liittyy aina joukkueen yhtenäisyyteen ja henkisen puolen kestävyyteen. Paraguay-ottelu oli noiden asioiden osalta niin jäätävän kova näyttö, että vaikea uskoa minkään maan löytävän näissä kisoissa keinoja kaataa fransmanneja.
Paljonhan tässä olisi kirjoitettavaa kisoista mutta tehdään isompaa yhteenvetoa sitten myöhemmin. Laitoin tähän väliin nyt edes pienen päivityksen siitä, että hengissä ainakin ollaan vielä.
Niinhän siinä lopulta kävi, että ne neljä suurinta suosikkia nähdään jalkapallon MM-kisojen välierissä. Jäljellä olevat joukkueet jakautuvat kuitenkin omissa papereissani aika lailla kahteen kastiin.
Ranska ja Espanja ovat edenneet neljän parhaan joukkoon kohtuullisen vakuuttavasti. Vaikka sinne jokunen tuloksellisesti tiukkakin peli on mukaan mahtunut niin pelillisesti he ovat olleet jatkuvasti vastustajiaan parempia joukkueita. Ranskan valttikorttina on (tuon viime postauksessa jo käsitellyn kurinalaisuuden ja henkisen kovuuden lisäksi) kaksi maailman tämän hetken parasta ja dynaamisinta hyökkäyspään pelaajaa. Espanja ei ole puolestaan näissä kisoissa säkenöinyt hyökkäyspäässä, mutta pelaa edelleen kollektiivina erittäin vahvasti, mikä on näkynyt etenkin huippulaadukkuutena omiin päin. Nyt kun Yamal on ollut kaukana parhaasta vireestään niin Espanjan hyökkäyspeli on tällä hetkellä jopa hieman tasapaksua. Puolustussuuntaan Espanja on sen sijaan ollut kisojen paras joukkue. Vastustajat eivät ole saaneet luotua koko kisoissa juuri mitään spanskeja vastaan. Mbappe-Olise kaksikko on näyttänyt näissä karkeloissa siltä, ettei mikään mahti maailmassa saa pysäytettyä heidän tihutöitään. Mutta jos joku joukkue siihen voisi kyetä niin se olisi juurikin Espanja. Mielenkiintoista nähdä. Oma veikkaukseni kallistuu siihen suuntaan, ettei edes Espanjan kollektiivi saa Ranskan kauhukaksikkoa taltutettua.
Toiselta puolelta kaaviota neljän parhaan joukkoon etenivät lopulta monien erikoisten tapahtumien kautta Englanti ja Argentiina. Jos ovat Ranska ja Espanja vakuuttaneet omissa peleissään niin tästä kaksikosta ei todellakaan voi sanoa samaa. Englanti on ollut tiukoilla jokaisella pudotuspelikierroksella. Norja oli ehdottomasti heitä parempi joukkue puolivälieräottelun varsinaisella peliajalla. Englanti sinnitteli kuitenkin jatkoajalle ja oli sen aikana sitten vuorostaan selvästi parempi. Enkuillakin on heittää huippuluokan hyökkäyspään kaksikko kehiin Kanen ja Bellinghamin muodossa. Kollektiivina joukkue ei kuitenkaan ole erityisemmin vakuuttanut kisoissa. Southgaten ajanjaksolta tuttu kivikova betonipuolustus on loistanut poissaolollaan ja hyökkäyspelikin on ollut liikaa yksilösuoritusten varassa.
Vastassa semifinaalissa on kuitenkin Argentiina, jonka peliesitykset ovat olleet vähintään yhtä kaukana vakuuttavista kuin Englannilla. Argot olivat tosi tiukoilla jopa Kap Verdeä ja Egyptiä vastaan. Sveitsiä vastaan joukkue iski nopeasti kulmasta avausmaalin, mutta sen jälkeen heidän osaltaan pelissä ei tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. Ottelu oli täysin Sveitsin kontrollissa siinä vaiheessa kun Breel Embolo esitti kisojen käsittämättömimmän aivopierun ja järjesti joukkueensa alivoimaiseksi. Eikä Argentiina tämän jälkeenkään tahtonut saada edes miesylivoimalla mitään aikaiseksi hyökkäyspäässä. Lopulta Julian Alvarezin upea kaukolaukaus vapautti joukkueen kuitenkin rankkarikisapiinasta. Argojen hyökkäyspeli on ollut kisoissa täysin Messin varassa ja nyt hänkin on alkanut osoittaa pieniä väsymisen merkkejä.
On todella vaikea tehdä arviota Englannin ja Argentiina välillä, kun kumpikaan ei pelillisesti ole mitään erikoista kisoissa esittänyt. Englannin tie välieriin on ollut kovempi kuin Argentiinan, joten ehkä sillä perusteella asettaisin heidät niukaksi ennakkosuosikiksi.
Niinhän siinä kuulkaa tällä(kin) kertaa kävi, että paras joukkue voitti mestaruuden jalkapallon MM-kisoissa. Ja nimenomaan Joukkue. Harvoin näkee yhtä tiivistä joukkuepeliä, jossa vastustajille ei anneta kerrassaan mitään happea hyökkäyspelin osalta, kuin mitä Espanja esitti näissä kisoissa. Vastustajat saivat Espanjan verkkoon koko turnauksessa yhden ainoan osuman ja mykistävästi vain 10 laukausta maalia kohti! Maliodottamaa Espanja päästi kaikista joukkueista vähiten siitä huolimatta, että pelasi 8 ottelua siinä missä 2/3 kisojen maista pelasi vain 3-4 ottelua.
Espanjahan lähti MM-kisoihin ykkössuosikkina ja on aika lailla kiistatta ollut maailman paras maajoukkue viimeiset vuodet. Jotenkin tämä seikka pääsi kuitenkin melkein kaikilta unohtumaan hetkeksi, kun turnauksen alku oli vaisu Espanjan jäätyä avauspelissään 0-0 tasapeliin Kap Verdeä vastaan. Ranskan häikäisevä hyökkäyspeli nousi ykköspuheenaiheeksi ja sokaisi melkein kaikki (myös allekirjoittaneen). Vanha totuus on kuitenkin se, että puolustamalla ne mestaruudet voitetaan ja Espanja oli sillä saralla täysin ylivoimainen joukkue MM-kisoissa. Edes kaikissa muissa kisaotteluissaan tuhoja tehnyt Ranskan hyökkäys ei saanut luotua kerrassaan mitään spanskeja vastaan semifinaalissa. Eikä saanut myöskään Argentiina melkoiseksi antikliimaksi osoittautuneessa finaalissa. Yllättävän iso oli näissä kisoissa tasoero parhaan ja toisiksi-kolmanneksi parhaiden joukkueiden välillä. Viva Espana!
Palaan vielä hetkeksi Englannin peliesitykseen MM-välierässä Argentiinaa vastaan. Olihan se toinen jakso todella hämmentävä suoritus sekä pelitaktillisesti että puolustuksellisesti. Näin X:stä tilaston, jonka mukaan Englannin pallonhallinta olisi oman johtomaalin jälkeen ollut 12% ottelussa! 12! En tiedä onko edes bussitaktiikoiden ykkösmestarin Jose Mourinhon tiimit päässeet koskaan vastaavaan lukemaan?!? Iso lampaanperse tästä Tomas Tuchelille.
Samaan aikaan ei voi muuta kuin hämmästellä Englannin puolustamisen tasoa. Tuchel latoi loppua kohden kentän täyteen isokokoisia, puolustavia pääpelaajia ja tästä huolimatta Argentiina loi jatkuvasti peruskeskityksillä vaarallisia maalipaikkoja! Jos jotain tuon kentällä olevan joukkueen olisi pitänyt osata niin putsata keskityspalloja pois boksista. Tästä huolimatta Argentiinan pienikokoiset pelurit pääsivat useita kertoja puskemaan vapaasti parhailta maalintekosektoreilta! Todella hämmentävää! Myöskään 16 alueen ulkopuolelta tulleita kaukolaukauksia Englanti ei osannut blokata. Oli aivan karmaiseva puolustuksellinen sulaminen! Jollain lailla pakko olla pääkopasta kiinni, sillä kyllä Valioliiga-puolustajat normaalisti osaavat peruspuolustustehtävät suorittaa huonompanakin päivänään edes tyydyttävällä tasolla.
Nyt jäädään sitten odottamaan Valioliigan käynnistymistä. Kuukauden verran on aika tyhjää urheilurintamalla. Toisaalta tekee ihan hyvää. Aika kova rypistys tässä on keväällä-kesälläkin vielä ollut. Ensin Ilveksen pleijaripuristus, sitten jääkiekon MM-kisat ja perään vielä kaikkien aikojen eniten otteluita sisältäneet jalkapallon MM-kisat. Juuri tällä hetkellä hiljaisempi urheilujakso tuntuu hyvältä, mutta veikkaan, että viimeistään jo viikon päästä alkaa vituttamaan kun tarjontaa on niin vähän!
Pokeririntamalta napsui muuten aikas kiva osuma. Perjantaina kun oli jalkapallossa välipäivä niin vetäisin kunnon pokeriturnausillan tulille. Olin aikaisemmin voittanut 888Pokerilla ilmaisturnauksesta 109$ tiketin ja käytin sen PKO Rumbleen perjantaina. Ja oikein mukavastihan se meni:
En ole ihan varma oliko kaikkien aikojen isoin, mutta oli ainakin isoimpia pokerilunastuksiani ikinä!
Ajattelin tehdä vielä pari postausta jalkapallon MM-kisoihin liittyen. Ensimmäisenä kerron mielipiteeni MM-kisoihin tehdyistä sääntömuutoksista. Ymmärtääkseni melkein kaikki MM-kisoissa lanseeratut sääntöuudistukset otetaan käyttöön myös tulevalle kaudelle Euroopan futissarjoihin.
Ehdottomasti paras sääntöuudistus, josta koko lailla kaikki ovat olleet samaa mieltä oli sääntö siitä, että pelaaja joutuu minuutiksi kentän laidalle mikäli huolto joudutaan kutsumaan kentälle tekemään paikkailutoimenpiteitä (ellei vastustaja saanut varoitusta tilanteesta). Tämä uudistus paljasti karulla tavalla sen asian, jonka melkein kaikki kyllä tiesivät jo etukäteen. Pelaajat feikkailivat ja liioittelivat loukkaantumisiaan jalkapallossa aivan järkyttävän paljon ennen tämän kesän MM-kisoja! Huollon kentälle vaativat loukkaantumiset suorastaan romahtivat aivan olemattomiin tämän uuden säännön myötä! On ollut kyllä kaikkien aikojen toimivimpia sääntöuudistuksia jalkapallossa. Kitki kerrasta melkein kaiken feikkailun ja turhan nurmella kieriskelyn pois jalkapallosta. Bravo!
Onnistuneena voi pitää myös toista ajanpeluun kitkemiseen pyrkinyttä puolta sääntöuudistuksissa eli aikarajaa maalipotkujen ja rajaheittojen antamisille sekä vaihtojen tekemisille. Näiden osalta oli tosin havaittavissa jonkinlaista lipsumista MM-kisojen loppua kohden mentäessä. Alkusarjan otteluissa homma toimi vielä erittäin hyvin, mutta mitä kovempien panosten peleihin siirryttiin, sitä enemmän tuomarit tuntuivat antavan näiden osalta siimaa. Positiivisen puolelle meni kuitenkin tämäkin uusi linjaus.
Yksi uudistus sai kuitenkin yleisesti ottaen voimakasta kritiikkiä osakseen eli kolmen minuutin juomatauot molempien jaksojen puolivälissä. Itse en oikein ymmärtänyt tätä murskakritiikkiä. On toki paljon mahdollista, että juomataukojen pääsyy oli ”FIFA:n mainostauko” eli kaupalliset syyt. En ole tähän puoleen niin perehtynyt, mutta eipä se todellakaan mikään yllätys olisi. Toisaalta vastaavia mainostaukoja on vielä isommassa määrin käytännössä kaikissa muissakin isoissa joukkuelajeissa. Esim. Suomessakin meidän suosituimmassa sarjassa Liigassa on jo vuosikausia ollut jokaisessa erässä 2 kpl (eli yhteensä 6 kpl) Liigan mainoskatkoja ihan avoimesti kaupallisista syistä. Jenkeissä esim. NFL-peleissä mainoskatkoja on muutaman minuutin välein läpi ottelun. Niin paljon FIFA:ssa tehdään kaikennäköistä rahasuhmurointia ja suoraa korruptiota, etten näe tässä kokonaisuudessa parin mahdollisesti kaupallisessa tarkoituksessa tehdyn tauon lisäämistä jalkapallo-otteluihin kovin isona asiana.
Kaupallisuuden lisäksi voimakasta kritiikkiä juomatauoille antaneiden perusteluna kritiikille oli, että tauot muuttavat peliä. No entäs sitten?!? Jos valmentaja tosiaan pystyy kolmen minuutin tauon aikana muuttamaan asioita taktisesti niin paljon, että pelin kuva muuttuu niin eikös se kerro vain valmentajan hyvyydestä? Taas jos verrataan muihin joukkuelajeihin niin melkein kaikissa lajeissa valmentajalla on mahdollisuus ottaa aikalisä tai useampia kesken otteluita. Ja muuttaa niiden aikana taktisesti asioita. En ole nähnyt mitään kritiikkiä niiden osalta, että on epäreilua kun valmentaja voi ottaa aikalisän ja sen avulla muuttaa pelin kuvaa! Sekä kaupallisesta että taktisesta näkökulmasta tämä kolmen minuutin juomatauko on vain tuonut jalkapalloa lähemmäs sitä miten asiat ovat jo pitkään olleet muissa joukkuelajeissa.
Suuressa osassa MM-otteluita juomatauot olivat todella kovan helteen takia tarpeen jo ihan pelkästään sen pelaajien nestetankkauksen takia. Jos ja kun pelaajat pysyivät virkeämpinä ja energisempinä ottelujen loppuun asti pienen lepo/juomatauon avulla niin eikös tämä ole lähtökohtaisesti pelkästään jalkapallon ja katsojien voitto? Ainakin miten minä näin MM-kisojen ottelut niin aika usein ne muuttuivat viihdyttävämmiksi juomataukojen jälkeen. Oliko tämä sitten taktisten muutosten vai lepotauon ansiota niin sillä ei mitään väliä. Mielestäni juomataukojen ansiosta MM-kisoissa nähtiin viihdyttävämpää futista kuin mitä oltaisiin nähty ilman niitä. Kun sääntöuudistusten kokonaisvaikutusta tarkastellaan niin juomatauot eivät edes pidentäneet ottelujen kestoa. Juomatauoista kestoa tuli lisää, mutta vastaavasti lisäaikojen määrä oli huomattavasti pienempi kun loukkifeikkailua ja ajanpeluuta saatiin kitkettyä pois. Minua yllätti aika isosti nyt nähty laaja ja raju kritiikkivyöry juomataukoja kohtaan.
Jossain vaiheessa kun minulla on kunnolla aikaa niin perkaan vielä perinpohjin omat tämän hetken näkemykseni siitä jälleen kerran kaikista eniten kisoissa puhuttaneesta asiasta eli Video Assistant Refereestä.
VAR-postaus saa odottaa ainakin vielä ensi viikkoon, kun vaatii vähän enemmän aikaa ja keskittymistä. Kesän viimeinen(?) reissujakso menossa niin ei ehdi siihen tässä välissä panostamaan. Viikonloppu meni Pohjanmaalla isän luona. Käytiin parinakin päivänä katsomassa naisten ykköspesistä kun emännän lähisukulainen oli pelaamassa. Jollain lailla pelin taso oli jopa positiivinen yllätys. Kyllä tuota naispesistä ihan mielenkiinnolla katseli, vaikkei ollut edes pääsarjaa.
Ravipaikkakunta on siinä mielessä aina mieluinen vaihtoehto kun mietitään emännän kanssa kotimaan reissukohdetta, että ravit on yksi harvoista asioista mihin sekä minä että emäntä mennään mielellään. Mä tykkään totota ja emäntä katsella hevosia (ja on se hieman oppinut matkan varrella myös ”pahoille tavoille” eli totoamaan). Jonkinlaisena ajatuksena meillä on ollut jo vuosia kiertää eri ravipaikkakuntia läpi:
Teivo (Tampere)
Vermo (Helsinki)
Pori
Kokemäki
Forssa
Riihimäki
Jyväskylä
Vieremä
Lahti
Mikkeli
Seinäjoki
Kaustinen
Ylivieska
Härmä
Siinä ulkomuistista paikkakunnat, joissa ollaan jo raveissa käyty eli Kouvolasta tulee viikonloppuna jo 15. eri ravirata, jossa on tullut käytyä paikan päällä.
Jalkapallon MM-kisojenkin puristuksissa saatiin muuten tänä kesänä pari lisämerkintää tähän listaan. Kesä-heinäkuun vaihteessa oltiin emännän kanssa muutama päivä Turussa ja toki tarkoituksella ajankohta valikoitui siten, että Metsämäessä oli myös ravit sinä aikana. Myöhemmin selvittiin viimein myös sinne Jämsän raveihin, joihin meidän on vuosikausia pitänyt mennä. Samalla näki lyhyen ajan sisään mainiosti sen ison kontrastin kesärata vs Breznevin aikainen raviratakolhoosi. Metsämäki edustaa kaikkea sitä mitä raviradan ei pitäisi olla kesällä. Ruma, epäviihtyisä betonibunkkeri tosi heikoilla yleisötiloilla (ulkona). Ei ihme, ettei raveissa paljon väkeä ollut. Jämsässä viihtyi sen sijaan todella hyvin ja yleisöä riitti. Sattui vielä todella upea, lämmin päivä. Jämsään tulee kyllä varmasti lähdettyä toisenkin kerran. Metsämäen visiitti jäi hyvin todennäköisesti ainoaksi. Raviratoja on nyt siis kierrettynä yhteensä 17 kpl.
Tulevana viikonloppunahan Tampereella ravataan kuninkuusravit. Tarkoituksena oli toki mennä ainakin yhtenä päivänä paikalle, mutta on tuo vaan nykyään niin karmeaa rahastusta, että tekisi mieli boikotoida. Sunnuntain sisäänpääsy 53€! Siis viisikymmentäkolme euroa! Siihen päälle sitten vielä ylihintaiset ruuat ja juotavat niin korkeaksi tehdään kyllä kynnys lähteä paikan päälle. Huomenna lähden jokavuotiselle mökkireissulle kavereiden kanssa ja perjantaina sieltä takaisin. Lauantai menee sen myötä väkisin toipuessa. Sunnuntaina täytyy sitten katsoa mikä on fiilis ja olotila katsooko kisat vaan telkkarista vai nieleekö ryöstöhinnat ja lähtee paikan päälle Teivoon.
Kyllä se vaan ikä tekee tehtävänsä. Vuosi vuodelta toipuminen kaverimiiteistä on vaikeampaa ja vaikeampaa. Perjantaina tulin mökiltä kotiin, nyt on jo keskiviikko eikä edelleenkään olo tunnu normaalilta. Aamulla ei vieläkään tahdo päästä millään sängystä ylös. Jäi Kunkkari-sunnuntaikin sitten helposti väliin. En oo ihan varma oisinko jaksanut lähteä paikan päälle vaikka sitä olis saanut ilmaisen lipun.
Hienosti oli yleisöä Teivossa, joten ei ne ryöstöhinnat näytä paljoa vaikuttavan. Hyvähän se silloin on pyytää. Muutoin ihan onnistuneet karkelot taisivat olla paitsi itse päätapahtumat eli kuningatar- ja kuninkuuskisat jäivät vähän valjuiksi. Kuninkuuskisa näytti jo etukäteen heikkotasoiselta ja Alarik Huikean laukat latistivat sitä vielä entisestään. Sen myötä ennakkosuosikki Pro hoiti helpohkosti kuninkuuden himaan. Kuningatarkisa oli jonkin verran mielenkiintoisempi, vaikka senkin toki voitti ykkössuosikki Jockas Rita. Joutui kuitenkin ehkä tiukemmalle kuin etukäteen kuviteltiin eikä voittanut kaikkia matkoja. Turhan monta alisuorittamista nähtiin kuitenkin tuossakin kisassa. Esimerkiksi alkukauden hallitsijat Annan ja Rautianna olivat kaukana parhaastaan ja niin oli myös Lumi-Oosa. Villilotta ja varsinkin Akvarelli toki sitten puolestaan positiivisia yllättäjiä.
Futis-Ilveksen tämä kausi on vedetty miltei täysin vihkoon. Kaikki alkoi siitä, kun hienoa työtä Ilveksen peräsimessä vuosia tehnyt Joonas Rantanen myytiin talvella HJK:hon kesken sopimuskauden. Samaan syssyyn lähti myös toinen Futis-Ipan nousun tärkeimmistä miehistä eli urheilutoimenjohtaja Miika Takkula Ruotsiin. Tilalle nostetut henkilöt olivat kaukana aikaisempien kavereiden tasosta ja lumipallo lähti vyörymään väärään suuntaan. Heti alkukaudesta joukkue koki pahoja loukkaantumisia eikä kunnon vahvistuksia saatu hankittua. Eikä ole saatu vieläkään. En ymmärrä mitä järkeä on rahastaa päävalmentajalla, jos saatuja rahoja ei edes käytetä joukkueen vahvistamiseen?!?
No, Veikkausliigakausihan meni Ilvekseltä täysin perseelleen ja päävalkkukin jouduttiin odotetusti lopulta vaihtamaan. Tilanne on tällä hetkellä se, ettei loppukauden peleissä ole käytännössä mitään panoksia jäljellä. Ylempään loppusarjaan pääsyn mahdollisuudet ovat enää lähinnä teoreettiset eikä putoaminenkaan kovin vahvasti uhkaa. Yleisömäärät ovat olleet todella heikkoja ja tästä eteenpäin panosten puutteessa tulevat olemaan todennäköisesti suorastaan katastrofaalisia.
Eurokentiltä Ilveksen kauteen on kuitenkin tullut pelastusta. Joukkue on selvittänyt jo kaksi karsintakierrosta ja varmistanut sen myötä miljoonan verran lisätuloja. Tuli mökillä katsottua viime torstain toinen osaottelu islantilaista Stjarnania vastaan ja oli kyllä hienoimpia matseja vuosikausiin Ipalta. Parikin kertaa noustiin takaa-ajoasemasta tasoihin. Sitten jatkoajan viimeisellä sekunnilla tehtiin voittomaali, joka kuitenkin lopulta hylättiin hyvin kyseenalaisesti paitsiona. Rankkukisassa onneksi justicea kun Ipan miehet laittoivat yksi kerrallaan pallon pussiin! Tuntui siinä sopivassa nousuhumalassa todella hienolta tuo voitto!
Ainakin kaikista suurin katastrofi on tuon voiton myötä vältetty tämän kauden osalta. Huomenna alkaa seuraava kierros. Vastassa kroatialainen Rijeka ja Ilveksen jatkoon meno tuosta parista olisi jättiyllätys. Kauden ylivoimaisesti parhaat pelit pitää Ipan pelata, jotta edes jännitys säilyisi toisen osaottelun toiselle puoliajalle saakka. Ainahan sitä voi kuitenkin toivoa pientä ihmettä.Elättelen toiveita myös toisenlaisesta ihmeestä eli siitä, että olotila olisi viimein huomenna lähellä normaalia niin jaksaisin viimein kirjoitella hyvällä keskittymisellä sen VAR-postauksen eetteriin…
UUNITUORE CASINO
🤩 EKSKLUSIIVINEN TARJOUS!
UUSI PAY'N'PLAY
5 - 500 KÄTEISKIERROSTA TAI JOPA 30 000€
Talleta ja saat Sala-pyörästä kierrätysvapaita ilmaiskierroksia tai käteistä!
PELAA NYT🐻❄️ARKTINEN UUTUUS
UUSI POKERISIVU
🙋♂️ UUSI JULKISTUS!
🎣 KALA-ALLAS
💰ILMAISKIERROKSIA TAI KÄTEISTÄ
JOPA 50 000€ tai kierrätysvapaita ilmaiskierroksia
Talleta vähintään 20€, saat kierrätysvapaita ilmaiskierroksia tai käteistä!
PELAA NYTUUSI TARJOUS!
🎯 UUSI TARJOUS!
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
