Michael Mizrachi teki tänä kesänä historiaa. Eikä vain voittamalla WSOP Main Eventin ja neljännen Poker Players Championship -tittelinsä, vaan myös ohittamalla tavanomaisen valintaprosessin ja nousemalla Poker Hall of Famen jäseneksi ohituskaistaa pitkin.
Heti Main Event -voittonsa jälkeen Mizrachi sai tietää, että hänet oli äänestetty sisään Poker Hall of Fameen ”hätä-äänestyksellä”. Äänestyksen taustalla olivat muun muassa Phil Hellmuth ja Daniel Negreanu.
Valinta oli monen mielestä toki täysin oikeutettu. Mizrachin ansioluettelo on yksi turnauspokerin kaikkien aikojen kovimmista: kahdeksan WSOP-ranneketta, neljä PPC-voittoa ja nyt maailmanmestaruus. Mutta samalla tapaus herätti keskustelun siitä, onko Hall of Famen nykyinen valintakäytäntö enää ajan tasalla.
Yksi vuodessa ei riitä
Tällä hetkellä Poker Hall of Fame valitsee vain yhden uuden jäsenen vuodessa, riippumatta siitä, kuinka monta ansioitunutta ehdokasta on jonossa. Monet suuret nimet, kuten Ted Forrest ja Matt Savage, ovat olleet mukana ehdokkaiden listoilla vuosikausia. Ja lista väistämättä myös kasvaa vuosittain uusilla kovilla ehdokkailla.
Mizrachin valinta poikkeuksella todisti, että järjestelmä joustaa, kun tahtoa on. Mutta miksei poikkeuksesta voisi tehdä sääntöä?
Useampaa valintaa vuodessa on ehdotettu aiemminkin. Yksi realistinen malli olisi neljä valintaa vuodessa, yksi kunkin vuosineljänneksen aikana. Näin valintaa odottavien ja sen ansaitsevien jonot lyhenisivät, huomio ei kohdistuisi vain yhteen henkilöön vuosittain, ja pokeriyhteisöön kuuluvien erilaiset roolit (pelaajat, vaikuttajat, median edustajat) voitaisiin huomioida paremmin.
Oliko Mizrachin valinta poikkeus vai uuden alku?
Mizzrachin tänä kesänä saavutettu Main Event -voitto ja neljäs Poker Players Championship -titteli nostivat hänet pisteeseen, jossa valinnan odottaminen olisi saanut Hall of Famen näyttämään typerältä.
Sama periaate voisi hyvin koskea muitakin. Jos pelaaja on selvästi Hall of Fame -paikkansa ansainnut, pelkän vakiintuneen käytännön vuoksi seuraavaan vuoteen odottaminen tuntuu turhalta ja kankealta.
Pokerissa palkitaan rohkeus ja kyky reagoida tilanteisiin, ja samaa voisi odottaa myös Hall of Famen valintaprosessilta.