Pokerissa puhutaan usein rahasta. Miljoonien dollarien voitoista ja jättimäisistä sisäänostoista. Silti joskus kaikkein puhuttelevinta on, että joku pelaa, vaikka hän voisi tehdä mitä tahansa muutakin.
Kun Ossi Ketola ja Vladimir ”Gambledore” Korzinin nousivat pokerimaailman otsikoihin Triton Poker Seriesissä vuonna 2024, heidän yhteiset turnausvoittonsa ja miljoonatuloksensa hämmästyttivät koko pokerimaailmaa.
Ketola tunnettiin menestyvänä peliyrittäjänä. Korzinin puolestaan salaperäisenä virolaisena liikemiehenä, jonka taustasta tiedetään edelleen varsin vähän.
Rahasta ei kummallakaan ole kuitenkaan pulaa. Silti molemmat ilmestyivät The Festival Weekendiin, jossa ei pelattu kuusinumeroisten sisäänostojen turnauksia.
Sekä Ketola että Korzinin nähtiin muutamien satasien turnauksissa muiden harrastajien joukossa. Tuskin kumpikaan tarvitsee näiden turnausten palkintorahoja. He yksinkertaisesti näyttävät rakastavan pokeria.
Pokeri on muutakin kuin huippu-urheilua
Nykyään huippupokeri näyttää monesti ulospäin hyvin ammattimaiselta. Poker Hall of Famer Dewey Tomko kritisoi nykypokerin tilaa tuoreessa haastattelussa. Hänen mukaansa kaikki sosiaalinen kanssakäyminen ja hauskanpito on kadonnut, kun pelaajat istuvat kuulokkeet korvilla, huput päässä ja keskittyvät jokaisen päätöksen hiomiseen viimeistä yksityiskohtaa myöten.
The Festivalin kaltaisissa tapahtumissa muistuu mieleen kuitenkin myös pokerin toinen puoli.
Pokeri on peli, jonka ääreen tullaan viettämään aikaa ja tapaamaan tuttuja, riippumatta siitä, onko pankkitilillä tuhat euroa vai sata miljoonaa. Tässä piilee Ketolan ja Korzinin viehätys. He ovat jo saavuttaneet taloudellisesti enemmän kuin valtaosa ihmisistä koskaan saavuttaa.
Heidän ei olisi enää pakko istua yhteenkään turnaukseen, mutta silti he tekevät niin, koska he haluavat. Ja se on ehkä paras muistutus siitä, miksi useimmat pelaavat. Ei rahasta, vaan rakkaudesta lajiin.























