Pokeri ja peliongelma kuulostavat ensi kuulemalta ristiriitaiselta yhdistelmältä. Silti kaikki rahapelit eivät perustu samoihin mekanismeihin, eivätkä ne vaikuta pelaajiin samalla tavalla. Voisiko pokeri joillekin olla askel pois tuuripelien koukuttavimmista rakenteista, vai onko ajatus vaarallinen harha?
Pokeri ja peliongelma nostavat samassa lauseessa helposti kulmakarvoja, vähän samaan tapaan kuin jos puhuisi shakista ja bingosta. Juuri näiden pelien kautta ero on kuitenkin helppo hahmottaa, kun unohdetaan hetkeksi raha. Shakki on strateginen taitopeli, joka vaatii päätöksentekoa, ennakointia ja kykyä arvioida seurauksia. Bingo taas perustuu puhtaasti tuuriin ja siihen, millaisen lapun satut saamaan.
Pokeri muistuttaa shakkia enemmän kuin bingoa. Siinä on mukana tuurielementti, mutta sen rooli on huomattavasti pienempi kuin sloteissa ja muissa automaattipeleissä. Pitkällä aikavälillä tulokset eivät synny arpomalla, vaan tekemällä toistuvasti parempia päätöksiä kuin vastustajat.
Suomi on perinteisesti lottokansaa, ja Terveyskirjaston mukaan noin 112 000 suomalaista kärsii peliriippuvuudesta. Samalla kolikkopelit ovat näkyvä osa arkea. Kauppakeskusten käytävillä vilkkuvat pelaamot ja automaatit odottavat pelaajia markettien auloissa. Rahapelaaminen on tehty helpoksi, nopeaksi ja huomaamattomaksi.
Kolikkopelit ja muut pikapelit ovat kaikista vaarallisimpia juuri siksi, että ne on rakennettu tarjoamaan jatkuvaa ärsykettä. Panos, animaatio, tulos ja heti uusi kierros. Psykologisesti tämä ruokkii dopamiinijärjestelmää, joka reagoi voimakkaasti odotukseen ja yllätykseen. Voitto ei ole ainoa koukuttava tekijä, vaan myös lähes voitot ja pelin nopea rytmi pitävät pelaajan kiinni kierroksessa.
Silti keskustelu rahapelaamisesta ja peliongelmista harvoin koskettaa itse pelejä tai niiden mekanismeja. Keskitytään moraaliin, rahaan ja yksilön vastuuseen, vaikka pelien rakenteet ohjaavat käyttäytymistä voimakkaasti. Kuten shakki ja bingo, myös pokeri ja tuuripelit ovat keskenään täysin erilaisia ilmiöitä.
Ongelmapelaajasta pokerinpelaajaksi: toimiva polku vai vaarallinen harha?
Hyvä pokerinpelaaja pitää huolen pelikassastaan ja sen hallinnasta, erityisesti siitä, ettei kassa mene poikki. Tässä kohtaa riskihakuiselle persoonalle tulee usein vastaan ensimmäinen suuri kompastuskivi. Pelataan liian isoilla panoksilla, otetaan järjettömiä riskejä ja luullaan, että taidot riittävät tilanteisiin, joihin ne eivät vielä riitä. Tämä on yksi yleisimmistä virheistä.
Myös gämblääminen itse pelissä voi nousta esiin. Huonot maksut, toivottomat jaot ja bingoajattelu kuuluvat pokeriin vain silloin, kun pelaaja ei vielä ymmärrä pelin perusluonnetta. Pokeri rankaisee tällaisesta käyttäytymisestä ennemmin tai myöhemmin.
Varianssin ja tappioiden sietäminen on monelle vaikeaa, varsinkin jos on tottunut nopeisiin voittoihin. Pokeri ei tarjoa samanlaista vuoristorataa, jossa tulokset heilahtelevat jatkuvasti ääripäästä toiseen. Se muistuttaa enemmän hidasta nousua, jossa välillä tipahdetaan alas niin että vatsassa tuntuu, mutta ei koskaan aivan pohjalle. Lopulta suunta kääntyy aina ylöspäin. Tämä vaatii kärsivällisyyttä, kykyä olla pelaamatta ja halua opiskella peliä. Ilman näitä pokeri ei toimi.
Jos riskihakuinen ja uhkapelitaipuinen ihminen pystyy tekemään aidon muutoksen, pokeri voi joillekin olla parempi vaihtoehto kuin puhtaat tuuripelit. Myös pokeri voi aiheuttaa riippuvuutta, ja usein aiheuttaakin, mutta motiivi on erilainen. Kyse ei ole pelkästään rahan jahtaamisesta, vaan muiden voittamisesta, itsensä kehittämisestä ja älyllisestä haasteesta.
Ei pelastus
Pokeri ei ratkaise kenenkään peliongelmia. Riippuvuuden taustalla ovat usein syvemmät psykologiset ja elämäntilanteeseen liittyvät tekijät, joihin yksikään peli ei tarjoa vastausta. Pokerissa voi mennä poikki aivan kuten muissakin rahapeleissä, ja väärin pelattuna se voi pahentaa ongelmia entisestään.
Silti pokeri eroaa merkittävästi tuuripeleistä tavassa, jolla se ohjaa käyttäytymistä. Se ei tarjoa jatkuvaa satunnaista palkintoa, vaan vaatii kärsivällisyyttä ja itsekuria. Tappiot eivät synny yhdessä yössä, vaan ovat seurausta huonoista päätöksistä, jos niitä tehdään kuukaudesta toiseen.
Siksi kysymys ei ehkä ole siitä, voiko pokeri pelastaa ongelmapelaajat. Oikeampi kysymys on, voiko se joillekin tarjota terveemmän suhteen pelaamiseen. Tavan, jossa pelaaminen ei perustu impulsiivisuuteen ja pikavoittojen jahtaamiseen, vaan harkintaan, rajojen tunnistamiseen ja omien heikkouksien ymmärtämiseen.
Kaikki pelit eivät ole samanlaisia, eivätkä kaikki riippuvuudet synny samoista rakenteista. Kun nopeus, satunnaiset palkinnot ja jatkuva ärsyke viedään pois, pelaaja joutuu kohtaamaan itsensä ja päätöksensä.
Ehkä tärkeämpää kuin kysyä, voiko pokeri pelastaa, on kysyä, miksi jotkut pelit tuhoavat niin nopeasti ja toiset pakottavat pysähtymään. Vastaus ei löydy rahasta, vaan tavasta, jolla peli opettaa tai jättää opettamatta hallintaa.
























