Pääkirjoitus: Klikkiotsikoita tarvitaan – suomalaisen pokerimedian rehellinen totuus

Kirjoitimme hiljattain useamman (ainakin omasta mielestämme) erittäin mielenkiintoisen artikkelin rahapelimaailmasta. Kuten arvata saattaa, palaute oli vähäistä, eikä juuri ketään tunnu kiinnostavan.

Tämä ei ole mikään itkuparsi siitä, miksi maapallon akselikallistuma ei ole vakio tai miksi juttumme eivät kerää huomiota pokerikansan ulkopuolella.

Yksi palaute, joka tuli tutulta, oli kieltämättä hauska. Hän mietti, että “aikamoinen klikkiotsikko.” Tämä kaveri on sellainen vääräleuka, että ajattelin ostaa korvapuustin ja jatkaa matkaa.

Mussutin pullaa ja aloin ajatella.

Suomalaisessa journalismissa on viime aikoina korostettu sitä, miten “meillä ainakin pyritään pois klikkiotsikoista”. Totuus ja puheet eivät aina molemmat mahdu jakajan vasemmalle puolelle, mutta me ainakin myönnämme rehdisti kaipaavamme lukijoita.

Me teemme klikkiotsikoita, tai ainakin toivottavasti onnistumme siinä, tavoittaaksemme edes ne muutamat potentiaaliset lukijat, joita aiheemme voisivat edes teoriassa kiinnostaa.

Suomalainen pokeriyleisö on niin pieni ja pirstaleinen, että kaikki koukut, joilla lukija saadaan syventymään artikkeliin, ovat paikallaan.

Jos se on väärin, emme aio pyytää anteeksi. Syömme jatkossakin korvapuustimme hyvällä omatunnolla.

Ei puolivillaista

Vain suuri media, jonka ei tarvitse erikseen myydä juttuaan, voi heitellä tällaisia puolivillaisia kommentteja: “Ei meidän tarvitse mitään klikkiotsikoita tehtailla.”

Rehellisesti: ei Suomesta taida löytyä mediaa, joka ei jossain määrin klikkiotsikoita tekisi. Ja tyhmähän se olisi, jos ei tekisi.

Kaikki kaipaavat lukijoita. Harvoin artikkeleita sentään pöytälaatikkoon tehdään.

Kunpa nähtäisiin mahdollisimman paljon suomenkielisiä klikkiotsikoita, joiden aiheena olisivat pokeri, vedonlyönti tai rahapelit yleensä.

Ei kukaan kirjoita näistä aiheista Suomessa kattavasti, hyvä jos ollenkaan, ja siksi meidän täytyy.

Te kaikki yhdeksän lukijaamme toivottavasti annatte sillä välin anteeksi kauhistuttavat klikkiotsikkomme.

Ja sinulle, joka jaksoit kommentoida: iso kiitos. Ymmärsimme siitä, että olit oikeasti lukenut jutun alusta viimeiseen virkkeeseen. Sekin on nykyään melkein Pulitzer-tasoinen suoritus.

P.S. Se, että uutista koristaa klikkiotsikko, ei tee jutusta huonoa.