Niinhän siinä kävi, että KalPa sen Liigan mestaruuden lopulta vei. Onnittelut vaan Kuopion suuntaan! Kyllä nuo ehdottomasti keskimääräistä kiinnostavammat finaalit oli tänä keväänä. Se yksi ottelu oli friikkimäinen kun ratkes jo parin ekan minuutin aikana, mutta muuten tasaista vääntöä oli aika odotetusti. Kovan vastuksen SaiPa antoi ja hieman paremmalla maalivahtipelillä olisi sarja voinut vaikka kääntyä toiseen suuntaan. Kyllä mekin finaalien perusteella tiukoilla SaiPan kanssa oltaisiin oltu. Melkoisen hurmoksen Raipe sai Lappeenrantaan taiottua ja se kantoi melkein mestaruuteen saakka. Tällä kaudella Liigassa oli kaksi todellista voittajajoukkuetta.

Kyllähän sitä joka kevät kun Liigan mestaruusmaali syntyy tai päätössummeri varmistaa jonkun joukkueen mestaruuden niin ensimmäinen ajatus omassa päässä on, että ”saisipa itsekin joskus vielä kokea Ilveksen kanssa tuon saman”. Ehkäpä joku kaunis päivä tuo toteutuu. Pikkaisen tässä vaan alkaa jo huolestuttamaan riittävätkö omat elinvuodet siihen.

Valioliigassakin mestaruus ratkesi jo reilu viikko sitten. Liverpool nostelee kauden päätteeksi ansaitusti mestaruuspyttyä. Putoajatkin ovat olleet jo pitkään saletissa. Samat joukkueet, jotka täksi kaudeksi nousivat Valkkariin, lähtevät saman tien takaisin alas. Ja viime vuosien hissijoukkueitahan sieltä pukkaa tilallekin taas, kun Leeds ja Burnley ovat jo varmistaneet nousunsa. Leeds nyt lähtökohtaisesti kelpaa kun jotenkin sellainen pirteä, hyökkäysvoittoinen ja intohimoinen kuva seurasta jäänyt. Ylivoimaisesti eniten ovat ainakin tälläkin kaudella maaleja paukuttaneet Championshipissä joten tuskin he ovat miksikään bussittajajoukkueeksi vieläkään muuttuneet. Eri asia sitten pärjääkö iloisella futiksella Valioliigan puolella. Burnley päästänyt koko kaudella ainoastaan 16 maalia omaan verkkoon Championshipissä, joten Sean Dychen perintö tuntuu siellä elävän vahvana vaikka Vincent Kompany yritti välissä tuodakin pallonhallintaan ja lyhytsyöttöpeliin perustuvaa futista Lancashiren pikkukaupunkiin. Juurilleen ovat näköjään nopeasti sen jälkeen palanneet.

Mestarien liigan paikoista se ainoa iso taistelu enää Valioliigassa käydään. Guardiola sai kuin saikin pitkän tuskan jälkeen Cityn pelin parempaan kuosiin. Kaukana tuo vieläkin on parhaiden aikojen Citystä, mutta oma pää on alkanut nyt pitämään huomattavasti paremmin ja se on tuonut myös suotuisia tuloksia. Kyllä City ensi kaudellakin herkkusieniliigassa nähdään.

Nottinghamille valitettavasti tapahtui se mitä koko kausi pelättiin eli loppuromahdus. Siltä tuo vahvasti ainakin näyttää. Kovin heikkoja ovat viime aikojen peliesitykset olleet, vaikka Tottenhamista joukkue sentään onnekkaan voiton hakikin. Viimeisen viiden ottelun vastukset ovat kohtuullisen suotuisia, joten ei Nottinghamin mahdollisuudet Chämppäriin vielä täysin ole murskaantuneet, mutta pelin tason pitää kyllä parantua viime ajoista. Alkaen tämän päivän Crystal Palace -kohtaamisesta.

Arsenalin osalta viime viikon Mestarien liigan avausosan peliesitys oli suurensuuri pettymys. Ei ollut tietoakaan Real Madridia vastaan nähdystä hurmoksesta. Miten se voikin olla, että minun kannattamani seurat hyytyvät joka helvetin vuosi niillä kaikkein kriittisimmillä ja tärkeimmillä hetkillä?!? Arteta veti vielä ”nerokkaasti” viikonlopun Valioliiga-pelin ykkösmiehistöllä sen sijaan, että olisi säästänyt äijien energioita Pariisiin. Ja ”hienostihan” siinä kävi vielä tuloksellisestikin, kun Bournemouth haki ansaitun 2-1 voiton Emiratesilta. Olisikohan penkkimiehillä kuitenkin ollut parempi asenne, energia ja keskittyminen tähän matsiin? Mitään muuta selitystä en ole keksinyt ykkösmiehistön peluuttamiselle kuin sen, että Artetalla on joku pakkomielle pitää oppi-isänsä Pep Guardiola sarjataulukossa kerrankin takanaan. Vaikka on periaatteessa ihan sama sijoittuuko Valioliigassa sijalle 2. vai 4.