Mitä suomalaisen pokerinpelaajan täytyisi saavuttaa, jotta hänet kutsuttaisiin Linnan juhliin?
Voittaa maailmanmestaruus? Tuoda valtiolle miljoonien verotulot? Kantaa siniristilippua maailmalla kovemmin kuin yksikään huippu-urheilija?
Suomalaiset pokerinpelaajat ovat jo tehneet tätä kaikkea. Voittaneet miljoonia, hallinneet useita eri pelimuotoja ja näkyneet kansainvälisissä medioissa enemmän kuin useimmat Linnan punaisella matolla poseeraavat vieraat. Kutsua linnaan ei silti kuulu.
Itsenäisyyspäivän vastaanotto on perinteisesti paikka, jossa Suomea edustavat urheilun, kulttuurin, tieteen ja politiikan menestyjät. Joukossa on nähty niin e-urheilutähtiä kuin somevaikuttajiakin. Mutta pokerinpelaajia? Ei ikinä.
Miksi?
Pokeri on Suomessa yhä väärinymmärretty laji. Niin kauan kuin päättäjät niputtavat sen samaan kategoriaan kuin kolikkopelit, blackjackin ja muut kasinopelit, pelaajia ei nähdä taitourheilijoina tai ammattilaisina. Vaikka maailma ympärillä muuttuu, keskustelu Suomessa jumittaa lähtöruudussa.
Moni poliitikko ei edes tiedä, millaista moderni pokeri on. Ja jos ei ymmärrä lajia, ei ymmärrä sen huippusaavutuksia.
Onko kutsu mahdollinen tulevaisuudessa? Ehkä. Lisenssijärjestelmä voi avata keskustelua ja näyttää, että pokeri on taitopeli, eikä sen ammattilaisia pitäisi kohdella toisin kuin muita lajiensa huippuja. Ehkä pokeri viimein normalisoidaan lajina, joka ansaitsee paikkansa suomalaisen osaamisen kartalla.
Tällä hetkellä se päivä tuntuu kaukaiselta. Mutta ehkä jonain vuonna presidentinlinnaan astelee suomalainen, joka on juuri voittanut WSOP-rannekkeen tai tehnyt historiallisen EPT-runin. Ja koko maa taputtaa.
Se päivä ei tule itsestään. Mutta toivoa sopii, että se vielä tulee.
























