Korkein hallinto-oikeus korjasi tuoreella päätöksellään yhden kasinopelaajien verotuksen pahimmista epäkohdista. Perusongelma jäi silti ennalleen: suomalainen voi hävitä ETA-alueen ulkopuoliselle kasinolle rahaa ja joutua silti maksamaan samasta pelaamisesta tuloveroa. Sellaista lopputulosta on vaikea pitää kohtuullisena.
Ajatellaan yksinkertaista esimerkkiä. Pelaaja voittaa yhtenä iltana 2 000 euroa ja häviää toisena 3 000 euroa. Lopputulos on helppo laskea: pelaaja on 1 000 euroa tappiolla.
🎯 UUSI TARJOUS!
🤩 EKSKLUSIIVINEN TARJOUS!
UUNITUORE CASINO
🙋♂️ UUSI JULKISTUS!
UUSI PAY'N'PLAY
5 - 500 KÄTEISKIERROSTA TAI JOPA 30 000€
Talleta ja saat Sala-pyörästä kierrätysvapaita ilmaiskierroksia tai käteistä!
PELAA NYT🐻❄️ARKTINEN UUTUUS
UUSI POKERISIVU
🎣 KALA-ALLAS
💰ILMAISKIERROKSIA TAI KÄTEISTÄ
JOPA 50 000€ tai kierrätysvapaita ilmaiskierroksia
Talleta vähintään 20€, saat kierrätysvapaita ilmaiskierroksia tai käteistä!
PELAA NYTUUSI TARJOUS!
Verotuksessa asia ei välttämättä ole näin yksinkertainen. Ensimmäisen illan 2 000 euron voitto voi olla veronalaista ansiotuloa, vaikka seuraavan pelirupeaman tappio olisi sitä suurempi.
Tässä kohtaa juridiset perustelut törmäävät maalaisjärkeen. Jos ihminen on hävinnyt rahaa, mitä tuloa häneltä oikeastaan verotetaan?
KHO korjasi yhden selvän epäkohdan
Korkeimman hallinto-oikeuden tuore ratkaisu oli pelaajien kannalta tärkeä askel oikeaan suuntaan. Aiemman tiukan tulkinnan mukaan ETA-alueen ulkopuolisella kasinolla syntyvää veronalaista tuloa voitiin tarkastella yksittäisten pelikierrosten perusteella.
Se saattoi johtaa hyvin ankaraan lopputulokseen. Pelaaja saattoi voittaa saman session aikana osan kierroksista, hävitä toisissa enemmän ja lopettaa pelaamisen tappiolla, mutta voitollisista kierroksista saattoi silti muodostua verotettavaa tuloa.
KHO ei hyväksynyt näin pitkälle menevää tulkintaa. Sen mukaan tarkastelu pitää tehdä yksittäisten pelikierrosten sijaan pelirupeamittain. Jos yksi pelirupeama jää kokonaisuutena tappiolliseksi, sen sisällä olleita voitollisia kierroksia ei veroteta erikseen.
Hyvä niin. Yhden yhtenäisen peli-illan voittojen verottamista ja tappioiden sivuuttamista olisi ollut vaikea perustella.
Suurempi ongelma kuitenkin säilyi. Eri pelirupeamia ei lasketa samalla tavalla yhteen. Jos yksi rupeama päättyy voittoon ja seuraava suurempaan tappioon, ensimmäisestä voi edelleen syntyä verotettavaa ansiotuloa.
Juuri siksi alun esimerkin pelaaja voi olla 1 000 euroa tappiolla ja silti saada maksettavakseen tuloveroa.
Pelitappioita ei tarvitse vähentää palkasta
Nykyisen järjestelmän taustalla on ymmärrettävä ajatus. Harrastustoiminnasta syntyviä tappioita ei pidä voida rajattomasti vähentää muista ansiotuloista.
Jos joku häviää kasinopeleihin rahaa, tappioita ei tarvitse saada vähentää esimerkiksi palkkatuloista. Verotuksen tehtävä ei ole suojata pelaajaa hänen omilta pelitappioiltaan.
Mutta se on eri asia kuin kysymys siitä, paljonko pelaaja on pelaamisellaan ansainnut.
Juuri tähän ongelmaan kiinnitti huomiota myös KHO:n vähemmistö. Ratkaisu syntyi äänin 3–2, ja kaksi oikeusneuvosta olisi hyväksynyt pelaajan valituksen. Vähemmistö nosti esiin riskin siitä, että voittojen veronalaisuuden ja tappioiden vähennyskelvottomuuden yhdistelmä voi pahimmillaan johtaa suhteellisuusperiaatteen vastaiseen ja jopa konfiskatoriseen verotukseen.
Kyse ei siis ole vain pelaajien tyytymättömyydestä. Myös maan ylimmässä hallintotuomioistuimessa oltiin eri mieltä siitä, kuinka pitkälle tällainen verotus voi mennä.
Seuraava askel kuuluu lainsäätäjälle
KHO:n ratkaisua ei ole syytä moittia siitä, ettei se korjannut koko järjestelmää. Tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista yksittäinen asia voimassa olevan lainsäädännön perusteella.
Jos lain soveltaminen voi silti johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen, katse kääntyy lainsäätäjään.
Myös yksi käytännön ongelma kaipaa nopeasti ratkaisua. KHO nosti verotuksen kannalta keskeiseksi käsitteeksi pelirupeaman, mutta tarkkaa rajaa yhdelle pelirupeamalle ei ole määritelty. Verohallinnon pitäisi antaa mahdollisimman selkeä ohjeistus siitä, milloin yksi rupeama päättyy ja toinen alkaa.
Sekään ei kuitenkaan poista varsinaista epäkohtaa.
Rahapelien verotusta pitäisi kehittää niin, ettei pelaaja voi joutua maksamaan tuloveroa pelaamisesta, jossa hän on kokonaisuutena menettänyt rahaa. Tämä ei tarkoita pelitappioiden vähentämistä palkkatuloista. Kyse on paljon yksinkertaisemmasta periaatteesta: ennen tulon verottamista pitäisi varmistaa, että tuloa on todella syntynyt.
KHO vei verotusta askeleen oikeaan suuntaan. Seuraavaksi pitäisi korjata ongelma, jota oikeuden päätös ei pystynyt poistamaan.
Lue myös: Kasinopelaajille varovaisen hyvä uutinen – voittokierroksia ei enää veroteta yksittäin
