Pokerinittailijan ja himopenkkiurheilijan paluu

Ilves-paniikki on yksi suomalaisen jääkiekon legendoista. Ja eilisen perusteella se elää ja voi edelleen hyvin. Ilves-paniikissa on jotain outoa mystiikkaa. Oikein kukaan ei ole koskaan osannut kunnolla selittää mistä se kumpuaa ja mitä se tarkkaan ottaen on. Ilveksessä vuodet vierivät, valmentajat vaihtuvat ja pelaajat vaihtuvat. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy: Ilves-paniikki!

Jos Ilves-paniikkia pitäisi jollain tavalla yrittää kuvailla niin se on Ilveksen maagista kykyä muuttaa ottelujen lopussa täysin jo hallussa ollut ja käytännössä jo voitettu ottelu omalla eriskummallisella sekoilulla vielä armottomaksi jännitysnäytelmäksi.

Eilen nähtiin malliesimerkki Ilves-paniikista. Sen jälkeen kun Ipa siirtyi kolmannessa erässä 3-1 johtoon vaikutti ottelu pitkään jo täysin taputellulta. Tappara näytti alistuneelta ja luovuttaneelta. Ilves voitti kaksinkamppailut, kulutti hyökkäyspäässä kelloa ja loi siinä sivussa myös maalipaikkoja. Ennen kuin Dominik Pavlat nosti täysin paineettomassa tilanteessa kiekon suoraan katsomoon ja Tappara pääsi ylivoimalle. Alivoimalla oman pään aloitusvoiton jälkeen John Nybergillä olisi pitänyt olla helppo työ laittaa kiekko vain ränniin ja sitä myötä toiseen päähän kenttää. Sen sijaan hän lähti jostain käsittämättömästä syystä purkamaan kiekon sokkona suoraan keskeltä kenttää. No kiekkohan osui Tappara-pelaajaan, kimposi siitä Pavlatin varusteisiin ja siitä edelleen omaan maaliin! Friikkimäinen 3-2 kavennus ja loppuminuutit mentiinkin sitten täyden Ilves-paniikin moodissa! Kuin ihmeen kaupalla Tappara ei kuitenkaan tasoitusmaalia saanut.

Ilves johtaa puolivälieräsarjaa 3-0 ja siihen olen totta kai tyytyväinen. Ilveksen pelin tasoon en kuitenkaan ole ollut tyytyväinen. Tällä pelillä ei mestaruutta voiteta. Toki Tapparan dynastian kaataminen ja Mansen aidoksi ykkösjoukkueeksi nouseminen olisi jo todella iso juttu tälle kaudelle. Toistaiseksi puolivälieräsarjassa isoin ero on ollut maalivahtipelissä. Siinä Ilves on ollut selvästi Tapparaa edellä. Eilenkin kaikki Ilveksen maalit olivat sellaisia, että Dominik Pavlat olisi todennäköisesti toisessa päässä kenttää ottanut ne kiinni. Toinen puoli asiaa on toki myös se, että Tapparan kärkimiesosasto on tällä kaudella yllättävän heikkoa kaliiberia. Ei kirvesrinnoista ole oikein ketään yksilöä noussut esiin. Ilves sen sijaan jauhaa tasaisen varmasti kaikilla sylintereillään ja tehoja on löytynyt jokaisesta ketjusta. Vaikkei se peli kokonaisuutena erityisen laadukasta ole ollutkaan.

Sen verran tässä on vuosien varrella Ilveksestä oppinut, että vielä 3-0 sarjajohdossakin takki pidetään visusti kiinni. Hyvältä toki näyttää, mutta jos joku joukkue tässä maailmassa pystyy vielä 3-0 johdostakin sarjan häviämään niin se on Tampereen Ilveksen jääkiekkojoukkue!

SE ON SIINÄ! TAPPARA ON LYÖTY! VALTAVA RIEMU, VALTAVA HELPOTUS!

WE ARE FUCKING KINGS OF THIS TOWN!!!!!!!!!!!!!!!!!