Pokerinittailijan ja himopenkkiurheilijan paluu

Sellaista urheilutykitystä ollu tässä, ettei oo ehtiny edes blogittamaan. No, tän viikon jälkeen helpottaa kun sekä MM-kisat että Valioliiga vetävät viimeisiään.

Jääkiekon MM-kisoissa ei ole tapahtunut oikeastaan mitään yllättävää. Ennakkosuosikit ovat näyttäneet vahvoilta ja Suomi ollut odotetun heikko. Tai ehkä voi sanoa jopa, että Suomi on ollut pelillisesti vielä odotuksiakin heikompi. Oli todella lähellä, ettei hävitty Ranskalla, Itävallan kanssa oltiin tiukoilla ja Latviaa vastaan oltiin pelillisesti altavastaajina pitkät tovit. Sloveniaa vastaan sentään taottiin maaleja ja Ruotsia vastaan oltiin kolmannessa erässä hyviä. Siinäpä ne ainoat positiiviset pilkahdukset. Väittäisin edelleen, että se viidentoista kerroin Suomen jäämiselle alkulohkoon oli ylikerroin, vaikkei nyt tällä kertaa osunutkaan.

Suomen onneksi turnausformaatti on sellainen, että neljän joukkoon on aina mahdollisuudet kun alkulohkosta vaan selviää jatkoon. Yhdessä pelissä sitä varianssia kuitenkin on tuloksen osalta aina väkisin paljon. Kivikova vastus sieltä joka tapauksessa on tulossa kvartseihin. Sanoisin nähdyn perusteella, että kolmikosta Sveitsi-Tsekki-USA jenkkejä vastaan olisi parhaat mahdollisuudet voittoon, sillä heidän viisikkopelinsä ei ole täysin minua vakuuttanut vaikka yksilötaidossa toki biittaavat Suomen mennen tullen.

Tämän hetken mestaruuskertoimia kun katselee niin sanoisin, että Sveitsi olisi se mihin rahaa laittaisin jos laittaisin. Supervakuuttavaa ollut jälleen kerran heidän pelinsä. Esim. USA oli ihan täysi vastaantulija keskinäisessä kohtaamisessa. Sveitsi dominoi täysin tuota ottelua. Toki jenkkien kohdalla pitää alkulohkossa aina miettiä vähän sitä olivatko ihan täysin latautuneita tuohon otteluun vai oliko siellä jotain illanviettoa tai muuta vastaavaa alla. Siitä voi joka tapauksessa olla varma, että Sveitsi on näissäkin kisoissa kivikova nippu, joka voi voittaa minkä tahansa maan pudotuspelikohtaamisessa. Edes Hischierin loukkaantuminen ei vie joukkueen mahdollisuuksia.

Arsenal varmisti eilen Mestarien liigan paikan ja kakkossijan Valioliigassa. Ihan ok, mutta jäihän tästäkin kaudesta jälleen kerran hampaankoloon. Hyökkäyspeliin pitää saada ensi kaudeksi uusia tuulia sekä taktisesti että vahvistusten muodossa. Muutoin ne pytyt jäävät edelleen saamatta.

Manchester City näytti tuossa jo saavan paremmin juonen päästä kiinni, mutta nyt parissa viime matsissa on tullut sitten taas isosti lunta tupaan. Ensin City nyhjäsi Valioliigassa 0-0 tasurin sarjajumbo Southamptonia vastaan ja lauantaina hävisivät 0-1 FA Cupin finaalin Crystal Palacelle. Kun pahimmat kilpakumppanit voittivat omat ottelunsa viikonloppuna niin Citylle tulikin melkoinen painepeli tiistaiksi Bournemouthia vastaan. Mestarien liigan paikan ensi kaudeksi jos vielä onnistuvat sössimään niin kausi on ihan täydellinen katastrofi heille. Onneksi nyt Valkkarin viimeiselle kierrokselle jäi edes tuon herkkusieniliigapaikan suhteen jännitystä, kun muut asiat ratkesivat jo hyvissä ajoin.

Euroviisutkin pidettiin viikonloppuna ja tulihan niitäkin tuossa jääkiekon ohessa vilkuiltua, kun emäntä on innokas viisuilija. Harvinaista kyllä niin jo toista vuotta putkeen oma suosikkibiisini voitti! Tykkään aika usein massasta poikkeavista biiseistä ja sellainen Itävallan kappale nimenomaan oli. Toisessa ääripäässä oli sitten esim. Hollannin Cest la Vie, joka kuulosti biisiltä, joka on tehty jo tuhat kertaa aikaisemmin. Itävallan kipaleessa oli loistava loppubiitti ja mahtavan visuaalinen esitys kruunasi kokonaisuuden. Ruotsin kappale oli kiistatta myös erittäin hyvä ja aika yllättävää, ettei tuon korkeammalle lopulta päätynyt. Suomen biisi ei muhun iskenyt missään vaiheessa enkä oikein ymmärtänyt sitä hypeä. Erika olisi varmasti esiintyjänä riittänyt, mutta kappale jätti liikaa toivomisen varaa.

Viro oli myös yksi suosikeistani. Aivan loistava huumorikappale ja hauska esitys. Häntäpäähän sijoittuneista diggasin Armenian Survivorista ja San Marinon Italia-biisistä. Sekä trancemiehenä totta kai myös Belgiasta, joka jäi jo semifinaaliin vaikka kuulemma oli suosikkien joukossa etukäteen.

Monesti miettinyt, että olis mielenkiintoista nähdä Armin van Buuren joku kerta Hollannin euroviisuedustajana. Hänen tuotannostaan löytyy nytkin jo lukuisia biisejä, jotka voisivat ihan hyvin pärjätä Euroviisuissa (toki en ole asian suhteen mikään puolueeton arvioija ). Tässä nyt nopeasti kaivettuna esim. neljä esimerkkiä sellaisista:

Armin van Buuren & Blasterjaxx – Superman (LIVE Tomorrowland 2022)

Armin van Buuren feat. Scott Abbot – I’m Sorry (Lyric Video)

Armin van Buuren & Natalie Gioia – Viva l’Opera (Live at Parookaville 2024)

Armin van Buuren feat. Anne Gudrun – Love Is A Drug (Lyric Video)

• Tätä vastausta muokkasi 7 tuntia GNAGL.