Kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo totesi, että digitalisaatio on tehnyt suomalaisesta rahapelimonopolista täysin merkityksettömän. Tulevan lisenssijärjestelmän onnistuminen on kuitenkin jo nyt vaakalaudalla, mikäli kuluttajia houkuttelevat edut ja bonukset päätetään kieltää.
Kokoomuksen epävirallisena rahapeliasiantuntijana tunnetuksi tullut kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo kertoi rahapelimedia Sigman haastattelussa rehellisen näkemyksensä Suomen rahapelimarkkinasta.
Hänen mukaansa digitalisaatio hajotti vuosikymmeniä vallalla olleen suomalaisen rahapelijärjestelmän, koska kuluttajat huomasivat voivansa pelata muuallakin kuin paikallisella R-kioskilla.
Kun keskustelu nettipelien avaamisesta kilpailulle lähti toden teolla liikkeelle, joutuivat viimeisetkin kuvaputkiajan nostalgiassa viipyilevät vastarannankiisket myöntämään tosiasian, joka on ollut jokaiselle ATK-ajokortin suorittaneelle päivänselvää jo parin vuosikymmenen ajan:
Veikkauksen monopolilla ei ole nettipelaamisen aikakaudella mitään merkitystä.
Parempi tarjonta houkuttaa
Syyt valtionyhtiön sivuuttamiseen yksilön rahapelitarpeita tyydytettäessä ovat täysin ymmärrettäviä, sillä ulkomaisilla sivustoilla pelaamisessa ei ole kyse yksilön pakollisesta tarpeesta vastustaa järjestelmää.
Niin kuin monessa muussakin asiassa, verkossa pelattavissa rahapeleissä laaja tarjonta ja rahanarvoiset edut ajavat lähes aina sääntöuskovaisuuden edelle. Kun kilpailija on parin klikkauksen päässä, on sulaa hulluutta vaatia kuluttajaa tyytymään heikompaan tuotteeseen pelkän kansallisen aatteen varjolla.
Kuvitellaan täysin arkinen tilanne toukokuulta.
Wallinheimon JYP-paitaan pyhinä sonnustautuva lätkäfani haluaa lyödä pienen kannatusvedon jääkiekon MM-kisojen Suomi–Ruotsi-välierään. Kotimainen monopoli tarjoaa Suomen voitolle kerrointa 1,90, kun taas kilpaileva ulkomainen sivusto tarjoaa samasta kohteesta kertoimen 2,15 ja iskee vielä kaupan päälle pienen ilmaisvedon.
Tässä vaiheessa vähemmänkin hintatietoinen pelaaja ymmärtää nopeasti, että veto todennäköisesti kannattaa lyödä monopolin ulottumattomiin.
Win-win vai lose-lose?
Sama logiikka pätee muuhunkin rahapelaamiseen.
Kasinopelien puolella kansainväliset toimijat tarjoavat paitsi valtavasti laajemman valikoiman erilaisia pelejä, myös merkittävästi parempia etuja. Kun tarjolla on oikeasti merkittäviä, rahanarvoisia talletusbonuksia, jatkuvia käteispalautuksia ja parempia palautusprosentteja, rationaalinen kuluttaja valitsee luonnollisesti parhaan sivuston.
Nettipokeri on myös erinomainen esimerkki siitä, miksi monopoli ei toimi digitaalisessa ympäristössä. Pokerin elinehto on riittävä pelaajamassa, ja suuret kansainväliset pokeriverkot yhdistävät pelaajia ympäri maailmaa, joten pelit pyörivät kellon ympäri ja palkintopotit kasvavat pieneen verkkoon verrattuna jättimäisiksi.
Kun tähän massaan yhdistetään vielä kunnolliset rakeback-ohjelmat ja muut bonukset, on selvää, ettei pelaajilla ole mitään syytä rajoittaa itseään vain yhden tarjoajan pariin, vaikka suomalainen voittaisikin aina.
Ei ole siis mitenkään tuomittavaa, että pelaajat ovat etsineet parempaa tarjontaa ja isompia kertoimia muualta. Se on täysin normaalia ja järkevää kuluttajakäyttäytymistä.
Suomen tulevasta lisenssijärjestelmästä olisikin onnistuessaan mahdollista tulla juuri sellainen win-win-tilanne, jota entinen Leijonavahti peräänkuuluttaa. Sääntelyn piirissä oleva valinnanvara kasvaisi, ja lisensoidut rahapeliyhtiöt voisivat kilpailla keskenään asiakkaista tarjoamalla heille rahanarvoisia etuja.
Valitettavasti tähän mennessä julkisuuteen annetut tiedot esimerkiksi rakeback- ja bonuskielloista enteilevät sitä, että jo ennen 2030-luvulle siirtymistä uusi työryhmä tulee pohtimaan keinoja alkuhuuman jälkeen nopeasti syöksyneen kanavointiasteen nostoon.
👉Lue myös: Aki Pyysing epäilee: ”Lisenssimalli ajaa pokerinpelaajia muuttamaan pois Suomesta”
👉Lue myös: STM:n työryhmä esittää kovia rajoituksia lisenssimalliin: pelitilit jäihin jo satasen tappioista

























